Sote-keskusuudistuksen kriittiset menestystekijät

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen soisi menevän vihdoin maaliin. Mutta nyt olisi laitettava jäitä hattuun ja unohtaa vaalisloganit. Kestävässä uudistuksessa on otettava hallinnon kehittäminen mukaan. On myös muistettava, että alueelliset erot ovat hurjan suuria. Kolmanneksi kannattaa unohtaa palikkaleikit. Nyt on mahdollista luoda aidosti asiakaslähtöisiä palvelupolkuja ja -kokonaisuuksia.

Aika usein ja monelta taholta kuulee väittämän, että nyt parannetaan aidosti palveluja eikä puuhastella hallinnon kanssa. ”Ei hallintohimmeleitä”, kuuluu poliittisena sloganina edelleen, vaikka vaaleista on puoli vuotta.

europe-1911782_1280Ajatus on vaarallinen. En oikein osaa kuvitella uudistusta tai kehittämistyötä, jonka yhteydessä ei katsottaisi myös hallintoa. Ja varmistettaisi kehittämistyön pysyvyyttä, mihin tarvitaan – uudistuvaa hallintoa.

Lisärahalla kehittäminen on mukavaa puuhaa. Mutta jos tuloksista on tarkoitus saada pysyviä, organisointi ja hallinto olisi otettava jo ensi metreillä mukaan tarkasteluun. Muutoin tulokset saattavat hävitä juuri siinä seuraavassa vaiheessa, jossa uudet toimintakäytännöt on istutettava uuteen organisaatioon. Ja kehittämisrahat löytyvät sitten siitä kuuluisasta Kankkulan kaivosta.

Tämän hetken yksi keskeinen ongelma kun on nimenomaan siinä, että nykyinen sosiaali- ja terveydenhuolto on täynnä hallintohimmeleitä. Jos yritetään saada perustuslaillinen yhdenvertaisuus toteutumaan, hallintoa on pyrittävä selkiyttämään ja kansanvaltaistamaan.

Sosiaalitoimisto avoinna torstaina klo 12-16

Uudistuksessa tarvittaisiin ajantasaista tietoa siitä, millaisia ovat nykyiset sosiaalitoimistot tai yhdistetyt sosiaali- ja terveyskeskukset.

wheelchair-1327822_1280Katsoin parin pikkukunnan ”sosiaalitoimiston” palveluja. Netistä saattoi lukea, että sosiaaliohjaajan vastaanotto on torstaisin 12-16. Niinpä.

Yritin järkeillä, miten kaavaillut ideat tulevaisuuden sote-keskuksesta istuvat näille paikkakunnille. Toinen hankkii sosiaalipalvelut yhteistyösopimuksella naapurilta, toinen on liki kymmenen kunnan sosiaalipalveluiden kuntayhtymässä.

Katsoin yhden pikkukaupungin sosiaalitoimistoa, joka huolehti oman kaupungin lisäksi vähäväkisen naapurikunnan palveluista. Palveluksessa oli tasan yhdeksän henkilöä: sosiaalityön päällikkö, sosiaalipalvelusihteeri, vammaispalveluissa yksi sosiaaliohjaaja, aikuissosiaalityössä yksi sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja ja perhesosiaalityössä kaksi sosiaalityöntekijää, yksi sosiaaliohjaaja ja yksi lastenvalvoja.

Kun on melko lailla selvää, että onnistuneessa uudistuksessa näiden mainitsemani kahden kunnan ja yhden pikkukaupungin sote-keskusuudistuksessa tarvittaisiin laaja ja syvä alueellinen yhteistyökuvio, niin uudistusta ei kerta kaikkiaan voi tehdä ilman hallinnon tarkastelua. Miksi? Koska nykyinen järjestelmä on näissä kunnissa jo hallintohimmeleiden viidakko!

Maakunnissa on onneksi tietoa ja tuntumaa alueiden erilaisuuteen. Toivottavasti jokaisessa maakunnassa työskennellään ääripäissä: Katsotaan, miten palvelut järjestetään väkirikkaissa keskuksissa (ja niiden lähiöissä!) ja miten harvaan asutuilla alueilla.

Yhdeksän asianhoitajaa eikä yhtään asian hoitajaa

Katsoin verkosta sosiaalityötä pohtivan seminaarin luennot. Hienoja ja asiantuntevia luentoja. Samalla kannalla oli ensimmäinen keskusteluosion kommentaattori, joka kiitteli luentoja.

addict-2713550_1280Mutta sitten hän kertoi asunnottomien yössä tapaamansa noin kolmikymppisen miehen tarinan. Miehen sosiaalityöntekijä oli sairastunut. Sen jälkeen hän oli joutunut yhdeksän eri henkilön asiakkaaksi ja kukaan ei ottanut koppia. Lopulta mies päätyi sosiaalitoimessa alkuruutuun.

Kolmannelta sektorilta löytyi tukipaikka, josta käsin hänen asiansa lähtivät hoitumaan.

Kun terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintoja yritetään nyt tulevissa hankkeissa integroida yhteen, ei kannattaisi ensimmäiseksi yrittää palikkaleikkejä: Uudessa uljaassa sote-keskuksessa on tätä ja tuota, tuota ja tätä palvelua.

Kannattaisi lähteä asiakkuuksista ja palvelutarpeista sekä luoda aidosti asiakaslähtöisiä palvelupolkuja.

Uudistuksella on täydet mahdollisuudet onnistua. Mutta kriittiset kohdat on syytä tunnistaa jo tässä vaiheessa. Niistä on mahdollista tehdä nyt kriittisiä menestystekijöitä!

Jorma Niemelä

Ps. Jos kerta suhtauduin nuivasti hallintohimmeli-käsitteen viljelyyn, kiellän jyrkästi käyttämäni palikkaleikki-ilmaisun oton poliittiseen väittelyyn…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s