Järjestöjen innovaatiotoiminta kaipaa kokonaisjäsennystä

Soile Kuitunen ja Leo Stranius julkaisivat 7. elokuuta Helsingin Sanomissa Vieraskynä-artikkelin otsikolla Järjestöissä syntyy arvokkaita innovaatioita. Kirjoitus oli merkittävä keskustelunavaus.

Itseäni ilahdutti kirjoitus, koska olin ollut luomassa vuosikymmeniä järjestöissä uusia – ja toivottavasti innovatiivisia – palvelumuotoja ja olin tarkastellut asiaa myös korkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta käsin.

innovaatioMyös Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamassa hankkeessa Järjestöt sote-Suomea rakentamassa (2019, sivut 121-130) tarkastelin järjestöjen TKI-toimintaa.

Siinä korostan erityisesti ekosysteemien merkitystä. Mutta aikana, jolloin ei osattu puhua ekosysteemeistä, luotiin jo ekosysteemejä. Esimerkkinä vaikka peliriippuvuuden hoito, joka nyt teemana kuohuttaa Veikkauksen ympärillä käytävän keskustelun merkeissä.

A-klinikkasäätiön ja Sininauhaliiton yhteisestä pioneeritutkimuksesta (Murto & Niemelä 1993) alkanut prosessi on sitonut mukaansa vuosien varrella muita järjestöjä, korkeakouluja, tutkimuslaitoksia, kuntia ja valtionhallintoa. Vuosien kuluessa syntyi osaamisen ja kehittämisen puolivirallinen ekosysteemi, jota koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Raportissani en käsittele vain sinänsä tärkeää innovaatiotoimintaa, vaan liitän sen koko järjestöjen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.

Johtopäätöksiksi kokosin seuraavat teesit:

  • Järjestöjen innovaatioketju on rahoituslähteiden synnyttämien rajapintojen vuoksi rikki hyte-toimintojen ja sote-palveluiden välillä, mikä tulee kiireesti korjata.
  • Kannattaisi harkita, että järjestöt nykyistä paremmin jäsentäisivät tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintansa sekä erilaisten kehittämisyksiköidensä aseman ja roolin sosiaali- ja terveydenhuollossa ja että ne nykyistä paremmin sekä loisivat järjestökentän omaa TKI-ekosysteemiä että niveltyisivät maakuntien TKI-ekosysteemeihin.
  • Kannattaisi harkita, että järjestöjen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ekosysteemiyhteistyöllä nostettaisiin hankkeiden koordinaatiota, tasoa ja vaikuttavuutta hyödyntämällä tutkimustietoa, yhteistä kehittämisosaamista ja yhteyksiä kunta- ja maakuntapäättäjiin.
  • Suomeen tulee luoda kansalaisyhteiskunnan ja yhteisötalouden monitieteinen tutkimus-, kehittämis- ja koulutuskokonaisuus siten, että Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja koulutusohjelma ja sen tiede- ja ammattikorkeakouluverkosto resursoidaan riittävästi ja siihen liitetään rinnalle yhteisö- ja solidaarisuustalouden osaamista yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin kanssa.

Juuri nyt on oikea selkiyttää järjestöjen TKI-toiminnan kokonaisuutta, kun – toivottavasti lopultakin – sotea rakennetaan maaliin saakka. Järjestötoimintaan kuuluu monimuotoisuus eikä sitä saa typistää. Mutta nykyistä paremman kokonaiskartoituksen se tarvitsee.

– Monet suomalaisten arkeen juurtuneet innovaatiot, palvelut ja toimintatavat ovat syntyneet järjestöjen ja vapaaehtoisten kehittämistyöstä, kirjoittivat Soile Kuitunen ja Leo Stranius. Näin on.

Jorma Niemelä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s