Jorma Niemelä: Järjestöt rauenneessa ja rakennettavassa sotessa

JSSR_JormaMikä oli järjestöjen paikka ja tehtävä pääministeri Juha Sipilän hallituksen aikaisen, loppumetreillä rauenneen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen valmisteluaineistossa? Mitä seuraavassa uudistuksessa tulisi ottaa huomioon?

Yhteiskuntatieteiden tohtori, dosentti Jorma Niemelä hahmottaa tutkimuksessaan Järjestöt sote-Suomea rakentamassa järjestöjen tehtäviä kansalaisyhteiskunnasta, hyvinvointivaliosta ja elinkeinoelämästä käsin.

Avainkäsitteeksi nousee inklusiivisen yhteiskunnan rakentaminen, jota universalismiin nojaava hyvinvointivaltio tarvitsee työparikseen ja kriittiseksi kirittäjäkseen.

Selvityksessä analysoidaan lainvalmistelun, sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Kuntaliiton ja SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n linjauksia erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden eli hyten edistämisessä. Vaikka järjestöjen missioiden, visioiden ja strategioiden laadinta on niiden itsensä käsissä, analyysi keskeisten toimijoiden näkemyksistä antaa tukea sille, että inklusiivisen yhteiskunnan rakentamisen missio voisi olla yksi keskeinen ja yhdistävä juonne järjestöjen linjauksissa.

Kolmiokolmio
Julkaisun keskeiset lähestymiskulmat

Järjestöjen kansalaistoiminnan vaara on se, että ne puhuvat ylhäältä kohderyhmänsä puolesta. Järjestöjen palvelutoiminnan vaara on se, että näkevät kansalaiset vain asiakkaina tai potilaina, mutta eivät näe kansalaista aktiivisena toimijana – silloinkin kun toimijuus on vähäistä ja rajattua. Inklusiivisen yhteiskunnan ideaalissa erilaisille ryhmille annetaan yhtäältä olemassaolon oikeus ja ääni ja toisaalta mahdollisuuksia toimijuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Soten valmisteluaineisto tunnisti kaikki järjestöjen keskeiset roolit ja niiden merkityksen kansalaisten kannalta. Käytännön toteutussuunnitelmissa oli kuitenkin avoimia kysymyksiä, joihin lainsäätäjän ja järjestöjen itsensä tulee löytää vastaukset seuraavassa sote-uudistuksessa.

volyymitSosiaali- ja terveysalan järjestöjä on kaikkiaan noin tuhat. Valviran luvilla toimivassa järjestöjen sote-palvelutoiminnassa on mukana 1 100 järjestöä suoraan tai niiden omistamaa yhteiskunnallista yritystä. Niillä on 2 000 yksikköä, 37 500 työntekijää ja 1,7 miljardin talous. Rahoitusjärjestelmän muutoksista ja viime vuosien keskinäisestä kilpailusta johtuen ne ovat jääneet miltei tyystin vaille yhteistoimintaa ja yhteistä kehittämistoimintaa.

Sote-uudistuksen julkilausuttuna tavoitteena oli se, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita olisivat voineet tuottaa niin julkiset, yksityiset kuin kolmannen sektorinkin toimijatkin. Lakiperusteluissa kuitenkin realistisesti todettiin se, että varsinkaan pienemmillä yrityksillä ja järjestöillä ei olisi ollut samoja mahdollisuuksia riskin ottoon kuin isommilla toimijoilla.

JSSR_ryhmä
Yhteistä hyvää etsimässä

Suomessa tarvitaankin laaja, Euroopan parlamentin ja komission suosittama yhteisö- ja solidaarisuustalouden aseman nosto sosiaalisten ongelmien, alueellisen eriarvoisuuden ja myös ympäristökysymysten ratkaisemiseksi.

Järjestöillä tulisi olla yhdenvertaiset edellytykset yritysten rinnalla varsinkin, kun niillä on laaja-alainen lähestyminen asiakasryhmän tuen ja palvelun tarpeisiin ja koska mahdollisesti syntyvä voitto käytetään toiminnan edelleen kehittämiseen.

Järjestöjen sote-palvelutuotanto niveltyy laajempaan kutakin palveltavaa erityisryhmää koskevaan kokonaisvaltaiseen missioon, jossa laajimmillaan on ajatus saumattomista tuki- ja palveluketjuista vapaaehtoistyöstä laitoskuntoutukseen saakka.

Seuraavassa sote-uudistuksessa on syytä ja mahdollista hoitaa vammaisten henkilöiden ja eräiden haavoittuvassa asemassa olevien muiden ryhmien elämänmittaisten palveluiden järjestäminen ihmisoikeusperustaisesti.

Vaikuttavuusperustaiset, innovaatiokumppanuuteen perustuvat, neuvottelumenettelyä käyttävät ja julkiseen palveluvelvoitteeseen rakentuvat hankinnat tulee ottaa selkeiksi vaihtoehdoiksi siellä, missä käytetään perinteistä hankintalain mukaista kilpailutusmenettelyä, mutta jossa markkinat eivät toimi tai jossa ihmisoikeudet eivät toteudu juuri markkinoista johtuen.

Järjestöjen hyte-toimintojen ja sote-palveluiden keskelle jää huomattavan laaja välivyöhyke, jossa on valmisteluaineistoakin laajempi kirjo arjen, asumisen, työllistymisen, toipumisen, kriisiavun, kuntoutuksen ja kotoutumisen tuki- ja palvelukokonaisuuksia sekä kuntoutus- ja sopeutumisvalmennustoimintaa. Ne kaikki toimivat sosiaalisen kuntoutuksen alueella yhdistellen luovasti hyvinkin erilaisia rahoituslähteitä.

hytesoteviuhka2
Erityisesti välivyöhykkeen palveluiden merkitystä tulisi avata enemmän seuraavassa sotessa.

Järjestöjen ja tulevan sote-valmistelun tulee yhteistyössä jäsentää välivyöhykkeen tuki- ja palvelukokonaisuudet niin, että sote-järjestelmässä säilyvät kansalaisen kannalta helposti saavutettavat matalan kynnyksen tukitoiminnot.

Asiakasseteli on saanut laajaa kannatusta poliittisessa keskustelussa. Sitä tultaneen käyttämään jatkossa sotessa. Asiakassetelin määrittämisessä tulee pyrkiä sellaiseen johdonmukaisuuteen, että kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu koko maassa, että rahoitusjärjestelmistä tulee johdonmukaisia ja ennakoitavia ja että tuottajakunnan monipuolisuus turvataan. Sama koskee henkilökohtaista budjetointia.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä (hyte) järjestöillä nähdään merkittävä rooli. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toiminnot on mahdollista jäsentää nykyistä selkeämmin ohjelmaperustaisesti ja osallisuusperustaisesti. Järjestöjen toiminta on tärkeä niveltää toiminnallisesti ja taloudellisesti molempiin lähestymisiin.

Kuntien nykyinen tuki järjestöjen hyte-työlle on käytännöiltään ja terminologialtaan moninainen ja osin sekava, ja avustusten prosentti- ja euromääräiset osuudet järjestöjen taloudessa vähäisiä mutta järjestöjen kannalta oleellisia.

JSSR_kansiSosiaali- ja terveysalan järjestöillä on laajaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, jolla on useita rahoituslähteitä. Järjestöjen TKI-toiminnan innovaatioketju on rahoituslähteistä johtuen osin rikki, mikä tulisi nopeasti korjata niin, että kansalaisia auttavat ja tukevat uudet ratkaisut olisivat helposti siirrettävissä niin sanotuille sote-markkinoilla toimiviin sote-palveluihin.

Selvityksessä suositetaan, että järjestöjen kannattaisi TKI-toimintansa, hanketoimintansa ja kehittämisyksiköidensä tueksi luoda järjestöjä, korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia kokoavia ekosysteemejä ja huolehtia uusien palveluinnovaatioiden osalta niiden tutkimus- ja tietopohjasta, skaalautuvuudesta, palvelumuotoilusta, tuotekehittelystä, markkinoinnista ja siirrettävyydestä palvelujärjestelmän käyttöön. Tämä mahdollistaisi entistä laajemmin myös hankintalain mukaisen innovaatiokumppanuuden julkisten hankintayksiköiden kanssa.

JSSR_YHA2
Yhteisen hyvän alusta rakenteilla palvelutuotantojärjestöille

Palvelutuotantojärjestöjen tulisi pikaisesti hoitaa yhteinen edunvalvontansa kuntoon sekä järjestäytyä vahvaksi pooliksi skaalaetujen hyödyntämiseksi, osaamisen jakamiseksi ja yhteisten palvelujen luomiseksi esimerkiksi alusta- ja jakamistalouden periaatteita noudattaen. Kilpailutuksissa järjestöjen kannattaisi toisinaan tehdä tarjouksia hankintalain mukaisena ryhmittymänä eikä kilpailla toisiaan vastaan.

Osa palvelutuotantojärjestöistä on hyvin hoidettuja, ja niiden talouden tunnusluvut ovat kunnossa. Merkittävä osa pärjäisi tulevaisuudessakin, jos saisivat sparrausta ja hoitaisivat perusasioita yhdessä. Yhteistoiminnan kautta palvelutuottajajärjestöjen tulisi saada tuekseen koulutus- ja kehittämispalvelut, joilla vahvistetaan niin palvelutuotantojärjestöjen strategista osaamista kuin käytännön palvelutoiminnan uudistamista. Erityistä huomiota palvelutuotantojärjestöjen tulee kiinnittää päätöksentekokykyynsä muuttuvissa tilanteissa.

Tutkimus on julkaistu vain verkkoversiona ja se löytyy Kunnallisalan kehittämissäätiön sivuilta.

Niemelä, J. (2019). Järjestöt sote-Suomea rakentamassa. Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisu 25.

”Etnografisessa menetelmässä tutkija voi olla myös kehittäjä. Tällöin kehittäjän roolissa päästään kiinni siihen maailmaan, jossa toiminta tapahtuu prosessina – prosessina, johon tutkija on itse osallinen. Tällöin voidaan tutkimuksen ja käytännön yhteistyöllä eli kanssatuottajuuden (co-creation) kautta luoda jotain uutta. Tällöin voidaan puhua autoetnografiasta. Tutkija-kehittäjä-toiminnan kautta avautuvat erityisesti kulttuuri ja merkitykset. (Haanpää, Hakkarainen & García-Rosell 2014.)”

Jorma Niemelä kirjan esipuheessa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s