PTT: Selkeä ohjelma järjestöjen palvelutuotannon ja sen aseman kehittämiseen

ptt-logoBLOGI – Järjestöjen palvelutuotannon asemasta on vihdoin ilmestynyt kelpo selvitys. Toimenpidesuosituksissa on eväitä niin julkisen päätöksenteon pohjaksi kuin myös kehittämisehdotuksia järjestöjen ja osuuskuntien johdolle. Raportin viestinnässä olisi tosin voinut ottaa paremmin esiin tilanteen moniulotteisuuden.

Julkaisu Osuustoiminta ja järjestötoiminta sosiaali- ja terveyspalveluissa on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Tutkimuksen ovat toteuttaneet Pellervon taloustutkimus PTT ry, Nordic Healthcare Group Oy ja Idekoop Osuuskunta.

 

selvityksen klansi pttParhainta selvityksessä on laaja-alainen yhteisö- ja solidaarisuustalouden ja sen merkityksen ymmärtäminen. Nyt tarvittaisiin aitoa kilpailuneutraliteetin avaamista. Yleensä ajatellaan, että yritykset olisivat huonommassa asemassa kuin järjestöt neutraliteetin suhteen.

Viisaasti raportti edellyttää järjestöille ja osuuskunnille vain tasavertaisia mahdollisuuksia.

Kun viime aikoina johtavat poliitikot on tuoneet yhteisötaloudesta esiin vain osuuskunnat, niin tutkimus asettaa volyymit paikalleen. Osuustoiminta on vielä sittenkin marginaalissa – tämä ei merkitse, etteikö niillä olisi nyt suuri mahdollisuus. Huomattavasti suuremmat volyymit ovat jo järjestöjen palvelutuotannossa.

Tutkijat Iiro Jussila, Riikka-Leena Leskelä, Jarmo Hänninen, Essi Frondelius, Seppo Leminen, Kirsi Noro, Laura Pitkänen ja Antti Rissanen ovat koonneet kirjallisuudesta, tilastoista, haastatteluista, kuulemistilaisuudesta ja heille toimitetuista aineistoista ja materiaaleista hyvän kokonaisuuden ja erittäin hyvän toimenpideohjelman. Sitä tulisi nyt hyödyntää – meni sote eteenpäin niin tai näin.

Jos et ehdi lukea koko raporttia, lue ainakin suositukset sivuilta 69-71!

En luettele nyt kaikkia selvityksen ansioita enkä sen ehdotuksia, mutta käyn läpi muutaman raportissa vähälle huomiolle jääneen alueen. Kiinnitin näihin huomiota puheenvuorossani julkistamisseminaarissa 1.3.

Kun kaatuneilta ei kysytä, valtakunnassa kaikki on hyvin

Selvitystä markkinoitiin valtioneuvoston sivuilla näin: ”Osuuskunnat ja järjestötoimijat suhtautuvat myönteisesti mahdollisuuksiinsa hallituksen esityksen mukaisilla sote-valinnanvapausmarkkinoilla, kertoo tuore tutkimus.”

Tätä on kommentoitu valtiovallan taholta jo siten, että valtakunnassa kaikki hyvin! Mielipiteitä on ymmärtääkseni kuitenkin kysytty niiltä, jotka ovat vielä kilparadalla. Läkähtyneet, kompastuneet ja kaatuneet on unohdettu. Mitä tällä tarkoitan? Tarkoitan tätä:

sote palv hoiva
Luvanvaraisissa asumispalveluissa ja laitoshoidossa järjestöt ovat olleet markkinatoimijoiden puristuksessa.

SOSTEn tuottamat tilastot osoittavat selkeästi sen, kuinka järjestöt haluavat laajentaa ja ovat laajentaneet toimintaansa sote-palveluissa: parissa vuodessa sata uutta järjestöä, jotka tuottavat palveluja! On hyvä tuoda tämä dynaamisuus ja positiivisuus esiin!

Samaiset tilastot kuitenkin osoittavat, että nimenomaan kohtutuissa hoivapalveluissa järjestöjen palvelutuotanto on ajettu ahtaalle.

Hoivakohun esiin nostamat asiat ovat osoittaneet, että markkinoita on saatettu vallata osin kyseenalaisin keinoin. Järjestöt eivät ole ilenneet tehdä työtä ja tarjouksia aina minimihoitajamitoituksella, kilpailijat ovat tehneet mitoituksen minimillä eivätkä ihan kaikkialla ole edes pitäneet käytännössä huolta siitä, että mitoitus toteutuisi. Tällä en väitä, etteikö poikkeamia voi olla suuntaan ja toiseen.

Kun eräillä paikkakunnilla ollaan menossa oligopoliseen systeemiin, kun valtakunta kuohuu ja moni kyselee, toteutuuko aito valinnanvapaus tulevassa sotessa, ei ole mielestäni ihan viisasta antaa viestiä, että valtakunnassa olisi kaikki hyvin. Varsinkin kun tätä hoivan kehitystrendiä ei ole syvällisemmin avattu.

Hoivapalveluiden syvempi analysointi olisi ollut ehdottoman välttämätöntä ilman kohuakin. Erityisen tärkeää se olisi hoivakohun vuoksi. Uuden sote-järjestelmän legitimiteetin kannalta on esiarvoisen tärkeää, että aito valinnanvapaus toimii. Ja se edellyttää, että on aitoja vaihtoehtoja. Ja että on myös ansaintalogiikaltaan erilaisia vaihtoehtoja.

Tekstissä hoivapalvelujen tilanne tulee kyllä viittauksina esiin (sana hoiva esiintyy vain kolme kertaa raportissa – ja vertaa kuinka se oli viikkokausia julkisuudessa). Toki raportissa on sen suhteen ansiokkaita yleisemmän tason viestejä maakuntiin päin.

Innovaatioketju rikki: kehitä, älä levitä!

Raportin ehdottomia ansioita on koulutus-, tutkimus- ja kehittämispolitiikan avaukset. Aikoinaan sain olla jonkin verran mukana, kun Vanhasen hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma sai Jyväskylän yliopiston kehittämään kansalaisyhteiskunnan koulutus- ja tutkimuskokonaisuutta. On ollut surkeaa seurata, kuinka pienillä resursseilla koko Kans-ohjelma maisterikoulutuksineen joutuu toimimaan.

ptt jussila
Oikealla PTT:n tukimusjohtaja Iiro Jussila.

Eikä osuustoimintaan keskittynyt Ruraliakaan nyt ole resursseissa kylpenyt. Siksi PTT:n ehdotukset tulisi mitä pikemmin toteuttaa.

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa tulisi avata raporttia enemmän. Innovaatioketju on nimittäin yksinkertaisesti – rikki! Kun yritys hakee kehittämisrahaa, rahoittajat haluavat ehdottomasti varmistaa, että tuote on kaupallistettavissa ja että se kaupallistetaan.

Jos järjestöpuolella saa julkista tukea asiakkaita hyödyttävään palvelun kehittämiseen, siellä puolella huolehditaan, että tuotetta ei saa missään nimessä kaupallistaa. No, ei järjestö halua sitä ”kaupallistaa” vaan siirtää alueelle, jossa kansalainen sitä tarvitsee eli sote-markkinoille (tyhmä sana sinänsä).

Ensin mainittuja tukia järjestö ei välttämättä saa edes hakea. Kaikissa seminaareissa, joissa asia otetaan esille, ilmatilaa alkaa hallita väitetyt ja osin todellisetkin EU:n kannat, rajat ja niiden vartiointi ja kilpailuneutraliteetin pilkuntarkka vaikkakin virheellinen tulkinta! Virkamiesten ja järjestöihmisten palkkarahaa palaa. Kansalainen jää ilman kehitettyä palvelua.

Eivätkö tolkun ihmiset pysty parempaan? Tarvitaan ratkaisukeskeistä, ennakkoluulotonta uudenlaisten toimintatapojen etsintää niin, että innovaatioketju ei olisi rikki.

Missä näkyy järjestöjen haalariosasto?

Julkistamisseminaarissa kuultiin erinomaisen hyviä kommenttipuheenvuoroja SOSTElta, HALIta ja sosiaali- ja terveysministeröltä. Yhtään haalariosaston työntekijää ei ollut kuitenkaan kommentoimassa. Olisin niin odottanut, että sote-markkinoilla kovassa kilpailussa toiminut järjestöjohtaja olisi kommentoinut ehdotuksia.

julk til ptt
Seminaarissa mukana mm. emeritusprofessori Tapani Köppä, STM:n Markus Seppelin ja monen toimen nainen Ritva Pihlaja.

Tästä nousee paljon laajempi kysymys. Kuka toteuttaa järjestöpuolella nämä PTT:n erinomaisen selvityksen esiin nostamat asiat?

Meillä on kolme hirmuisen hyvää toimijaa. Laaja ja monipuolinen SOSTE on kuitenkin rahoituksensa vanki ja joutuu toimimaan käytännöllisesti katsoen vain hyte-puolella. Hyvinvointialojen liittokin tekee hyvää työtä, mutta joutuu etsimään kaikessa pienimmän yhteisen nimittäjän edustaessaan sekä yrityksiä ja järjestöjä. Arvoliitto tekee erinomaista työtä tunnettuuden, brändin, laadun, vaikuttavuuden ja monilla muilla saroilla, mutta silläkään ei ole haalariosastoa.

Ainut näköpiirissä ole toimija voisi olla raportissakin useampaan otteeseen mainittu Alustapalvelu Sociala Oy. Se tuottaisi kyllä palveluja, mutta tarvittaisiin koko järjestökentällä laaja-alainen, visionäärinen ja tavoitehakuinen tahtotila mennä eteenpäin.

Muuten käy juuri niin kuin seminaarissa ennustin. Vielä kymmenen vuodenkin päästä käymme seminaareissa toistelemassa kuinka hyvän raportin valtioneuvosto tilasi ja PTT ja kumppanit tekivät. Ja käytännössä kukaan ei vie eteenpäin ehdotettuja toimia.

Väimuotoiset palvelut nopeasti avattava!

Otan esille vielä yhden ulottuvuuden, johon vain viittasin julkistamistilaisuudessa. Raportti kyllä käsittelee järjestöjen välimuotoisia, ns. harmaan alueen palveluita. Raportissa on esitetty aikoinaan Ritva Pihlajan (2010) ansiokkaasti kehittämä kuvio täydennettynä.

Siitä olisi tutkijoiden käytössä ollut vielä tuoreempikin kuvaus, joka tuo esiin sen mittavan ja mekittävän työn, jota ”harmaalla” keskialueella tehdään ARA:n, Euroopan sosiaalirahaston, STEAn, kuntien ja asiakasmaksujen tuella (psst! niillä on ihan kaikilla kaksinkertainen kirjanpito niin, että rahoja ei käytetä rajojen vastaisesti yhdyspintoja luotaessa).

sote_viuhka

Siitä keskialueesta tarvittaisiin nyt nopeasti syvällisempää analysointia ja avaamista. On nimittäin niin, että jos ne palvelut joutuivat vaikeuksiin, vaikeuksissa olisi moni tuleva maakunta. Siellä tuotetaan merkittäviä palveluketjuja usein juuri moniasiakaille.

Jorma Niemelä

julk til ptt2
Jukistamisseminaarin väkeä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s