Sosiaaliturvaan myönteisten siirtymien tuki

BLOGI – Poliittiset puolueet ovat julkaisseet sosiaaliturvan uudistamislinjauksiaan. Vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että sosiaaliturvaa on uudistettava. Miltei kaikkien huulilla on joustavuus, kannustavuus ja byrokratian vähentäminen. Myös järjestöpuoli on tuonut oman panoksensa uudistuksen valmisteluun.

Voisiko aiheeseen löytää myös uutta tulokulmaa?

Moni asiantuntija ja myös järjestöjen edustaja on antanut huutia kaikelle aktivointipolitiikalle. Suuri vaara on, että lapsi menee pesuveden mukana. Kysymys on kuitenkin perimmältään siitä, miten itsetoiminnallisuus ihmisessä herää. Tavoite voikin olla täsmälleen sama, mutta keinot eriävät.

yhteisöJärjestöt voivat erityisesti vaikeimmassa asemassa olevien ryhmien kohdalla olla vahvistamassa kansalaisten toimijuutta. Sivistyspedagogiikassa puhutaan itsetoiminnallisuudesta. Järjestö voi olla luomassa itsetoiminnallisuuden herätteitä, rakennusaineita ja jopa luoda positiivista itsetoiminnallisuuden odotusta.

Tätä taustaa ja analogiaa vasten hieman kärjistäen voidaan katsoa, että aktivointipolitiikkaan kuuluu itsetoiminnallisuuden vaatimus ja järjestöjen edustamaan aktiivisen kansalaisuuden politiikkaan kuuluu puolestaan itsetoiminnallisuuden odotus ja herätteet. Näillä lähestymiskulmilla on merkittävä ero.

Yhteisöjen ja yhteiskunnan vastuulla on edellytysten luominen sille, että ihminen löytää oman potentiaalinsa ja vastuunsa toimia omalta osaltaan demokraattisen yhteiskunnan täysivaltaisena kansalaisena.

Varsin kiinnostava on professori Heikki Hiilamon työryhmän ehdotus alle 25-vuotiaille nuorille tarjottavasta osallistumistuesta. Tämän etuuden kautta nuoria, varsinkinkin ilman työtä ja koulutusta vailla olevia ns. NEET-nuoria voitaisiin ohjata ja kannustaa nykyistä paremmin opiskeluun, työhön, työpajatoimintaan, kuntouttavaan työtoimintaan tai muuhun aktiiviseen toimintaan esimerkiksi kansalaisjärjestöissä.

Suomessa tulisi aivan uudella tavalla nostaa kansalaisyhteiskuntaan nojaavan yhteisö- ja solidaarisuustalouden asemaa mm. Euroopan parlamentin ja Euroopan komission suositusten mukaisesti. Yhteisötaloudella on nyt ja voisi tulevaisuudessa olla vieläkin merkittävämpi asema elämänsä suuntaa etsivien ja osatyökykyisten nuortenkin kohdalla kanavana päästä kiinni työhön, osallisuuteen ja toimijuuteen.

Samoin vapaan sivistystyön voimavarat tulisi valjastaa aivan uudella tavalla osallisuuden ja toimijuuden kasvualustaksi – vapaa sivistystyöhän lasketaan kansalaisyhteiskunnan toiminnaksi.

Jos – luettuani suurten puolueiden linjaukset – päättäisin alkaa ennustajaukoksi, sanoisin että meille tulee sosiaaliturvajärjestelmä, joka koostuu yhtenevästä perustulosta/-turvasta ja kannustavasta osuudesta

Poliittista diskurssia on hallinnut väittely aktivoinnin roolista niin sosiaali- kuin kasvupalveluissakin. Kun talous on tiukalla, aktiivisuutta palkitseva elementti on rakennettu alentamalla tuen minimiä. Jos valtiontalous on kunnossa, se voidaan tehdä palkitsemalla.

Mutta voisimmeko kääntää sosiaaliturvan aktivoivan ja kannustavan ulottuvuuden tueksi myönteisille siirtymille? Tällöin pääfokus ei olisi siinä, miten ihminen pakotetaan sanktioilla tai palkkioilla aktivoitumaan. Yhteiskunnassa kaikki tahot joutuisivat jäsentämään, mitkä tekijät aiheuttavat myönteisiä siirtymiä ja miten näitä voidaan parhaiten tukea.

Jos – luettuani suurten puolueiden linjaukset – päättäisin alkaa ennustajaukoksi, sanoisin että meille tulee sosiaaliturvajärjestelmä, joka koostuu yhtenevästä perustulosta/-turvasta ja kannustavasta osuudesta.

Aito perustulo toteutuu, jos löytyy toimiva verotusmalli. Ellei, niin sitten jonkinlainen syyperustaisuus säilyy yhdistetyn turvan pohjana. Tämä antaisi turvan erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisten riskien realisoituessa. Tuen määrä ei tule olemaan kovin korkea julkistalouden tilasta johtuen.

Mutta mitäpä jos toinen osa, kannustava tai aktivoiva osuus, olisikin myönteisten siirtymien tukea?

En tarkoita, että aktivointi verhottaisiin uusiin termeihin. Tarkoitan aidosti laajaa tietopohjaa ja ymmärrystä siitä, miten myönteisiä siirtymiä tapahtuu ja miten niitä voidaan tukea. Toimijuus olisi kansalaisella, mutta edellytysten luonti olisi yhteinen asia.

Järjestöjen tulee pitää ääntä ja meteliä niiden ihmisten puolesta, joita ne edustavat. Ja jos pääsee vallan kammareihin vaikkapa erilaisiin työryhmiin, pitää olla positiivisia ratkaisuja.

Aivan keskeistä kaikkien universaalien järjestelmien rakentamisessa ja toimeenpanossa on se, että ne järjestelmät ottavat huomioon kaikki nekin, joita universaali järjestelmä aika huonosti tunnistaa tai ymmärtää.

Jorma Niemelä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s