Hoivakohu ja mietteitä järjestöjen palvelutuotannosta

BLOGI – Viime perjantaina nousi kohu, kun Valvira määräsi keskeyttämään Esperin yksikön toiminnan Kristiinankaupungissa useiden epäkohtien ja laiminlyöntien vuoksi. Hoitovirheet tai hoidon puutteet eivät olleet ihan vähäisiä – päinvastoin.

Nyt kannattaa katsoa tapahtumaketjuja hieman pidemmältä ajalta. Mitä kolmannella sektorilla olisi opittavaa hoivatyön siitä lyhyemmästä historiasta?

Yhtiön juuret ovat Helsingin Sanomien mukaan Suomen Punaisen Ristin sairaankuljetus-, kotihoito- ja turvapuhelintoiminnassa. Toiminta laajentui myöhemmin varsinaisiin hoivayksiköihin.

esperi_hsSPR päätti yhtiöittää tappiolliseksi osoittautuneen toiminnan 2001. Joitakin vuosia myöhemmin yhtiön osakkeita alettiin myydä pois – myös yhtiön toimivalle johdolle. Vuonna 2010 SPR luopuu omistuksesta kokonaan.

Vuosien varrella omistajina ovat olleet mm. Unicus, Capman, Intermediate Capital Groupin (ICG) hallinnoimat rahastot ja Etera, joka sittemmin fuusioitui Ilmariseen.

Esperin liikevaihto on ollut runsaat 200 miljoonaa euroa. Kannattavuus ei ole ollut hääppöinen suurten rahoituskulujen takia. Esperi on velkaantunut yritysostojen myötä. Rahoituserien ja verojen jälkeen tulos oli vuonna 2017 Helsingin Sanomien tietojen mukaan yhdeksän miljoonaa euroa tappiolla.

Ovatko konsulttien ehdotukset aina oikeita?

volyymit
Järjestöjen palvelutuotannon volyymit

Kansalaisjärjestöt ovat tuottaneet sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita noin 150 vuoden ajan – siis aina 1800-luvun loppupuolelta alkaen.

Edelleen 1100 järjestöä suoraan tai omistamiensa yhtiöitten kautta tuottaa Valvira-lupaisia palveluita 2000 yksikössä – yhteensä 5000 erilaista palvelua. Henkilöstöä on liki 40 000. Liikevaihto on arviolta noin 1,7-2,0 miljardia.

SPR ei saanut yhtiöitettynäkään Esperin toimintaa kannattavaksi. Tietämättä syitä kannattamattomuuteen kyseisen yhtiön kohdalla on kuitenkin todettava, että tämä ei ole mikään luonnonlaki.

Erilaisissa kannattavuusvertailuissa hyvin hoidetut kolmannen sektorin yhtiöt ovat saaneet jopa kärkipaikkoja, kun yritysten ja järjestöjen palveluita on tarkasteltu kokonaisuutena. Kolmannen sektorin palvelutuotanto voi olla siis kannattavasti, laadukkaasti, tehokkaasti ja tuloksellisesti hoidettua.

kehitys järj
Järjestöjen palvelutuotannon kehitys

Mutta järjestöjen yksiköiden myyntejä on tapahtunut varsinkin hoivapuolella – avopalveluissa järjestöt ovat sen sijaan perustaneet ahkerasti uusia, omia yksiköitään viime vuosinakin.

Myyntien syynä ovat usein ahkerat ostajat tai konsultit, jotka lyövät sellaiset rätingit pöytään, että kolmannen sektorin toimija ei voi kerta kaikkiaan selviytyä sote-markkinoilla vaan että on ihan pakko myydä isoille toimijoille.

Konsultit esittävät ihan oikein perusteena esimerkiksi ja erityisesti skaala- eli mittakaavaedut. Ja siinä he ovat ihan oikeassa: Yksittäisten pienten toimijoiden on haastavaa ja kallista hoitaa tietojärjestelmiä, hankintoja, tiettyjä sisäisiä palveluja jne. verrattuna suuriin toimijoihin.

Mutta eivät nämä konsultit ole juurikaan suositelleet kolmannen sektorin keskinäistä yhteistyötä! Sen kautta on mahdollista koota laajemmin osaamista ja hankkia myös näitä skaalaetuja.

Uusi vaihde yhteistyöhön

Etenemisteitä on kaksi. Toinen on se, että syntyy yhä enemmän laajentumishaluisia ja -kykyisiä järjestöjä, jotka ottavat joko luovutuksen tai kaupan kautta haltuunsa pienempiä, yksinään hankalasti hoidettavia yksiköitä.

Toinen tie on erilaiset alustatalouden ratkaisut, joissa itsenäiset järjestöt hoitavat skaalaedut kotiin esimerkiksi alustapalvelun kautta. Merkittävät järjestöt ovat perustaneet Alustapalvelu Sociala Oy:n, jonka Yhteisen hyvän alusta -hankkeessa tehdään nyt oikein urakalla jo vaatimusmäärittelyjä yhteisille alustoille.

Itse asiassa analyysini on, että tarvitaan molempia etenemisteitä yhtä aikaa. Mitä laajempia kokonaisuuksia syntyy, sitä paremmin on mahdollista hyödyntää myös skaalaedut.

Järjestöjen keskinäinen yhteistyö vaatii ajattelun ja kulttuurin muutosta. On päästävä pois hankintalainsäädännön soveltamisen myötä tulleesta keskinäisen kilpailun asetelmasta. Jo hankintalakikin olisi mahdollista yhteisesiintymisen, mutta sitä ei ole osattu tai haluttu käyttää.

Mutta uusi sote toteutuessaan merkitsee sitä, että palveluiden tuottajan valintaa ei tee maakunta. Se antaa vain kriteerit. Valinnan tekee kansalainen. Mitä enemmän luodaan eheitä palvelukokonaisuuksia ja monipuolisia palveluita yhdessä, sitä vahvempi asema tulee uusilla valinnanvapausmarkkinoilla.

Ja jos osa vielä hankitaan hankintalain keinoin, on tietysti varottava kartellisoitumista. Mutta hankintalaki ei estä palveluiden tuottajien yhteistyötä!

Kolmannen sektorin yksiköitä – kolmannelle sektorille!

Mutta kolmannen sektorin ihan merkittäviäkin toimintoja on myyty siis kaupalliselle puolelle. Osassa on syynä ollut se, että ylläpitävä yhteisökin on ollut huonossa hapessa ja suuressa rahantarpeessa. Myynti ei ole välttämättä ollut perusteltu strateginen valinta vaan se on ollut pakko.

Mutta uusi aika on nyt koittamassa. Kun sote-lainsäädäntö lähtee siitä, että palveluita tuottaa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori, on jo yksistään valinnanvapauden tähden tärkeää kolmannen sektorin vahva mukanaolo palvelutuotannossa.

folhälsankoosteJärjestökentälle on nyt leviämässä uusi ekspansiivisten, laajentumishaluisten ja -kykyisten järjestöjen kausi.

Ruotsinkielisellä puolella Folkhälsanille on siirtynyt useita pienten järjestöjen hoivayksiköitä ainakin vuosina 2013, 2015, 2017 ja 2018. Yrjö ja Hanna -säätiölle on siirtynyt viime vuosina ainakin 4 hoivayksikköä.

Sininauhasäätiö otti taannoin vastatakseen Keravan Suojakodin toiminnan. Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Tukena Oy otti loppuvuodesta 2018 vastatakseen Turun seudun vammaisten asuntotukiyhdistys ry:n palvelut.

Näissä siirtymissä ei aina välttämättä raha ratkaise. Luopuville järjestöille on ollut tärkeää, että toiminta jatkuu samoilla periaatteilla. Siksi osa on ollut toiminnan luovutuksia.

Nyt on yhteiskunnallinen tilaus yhteisötaloudelle

kooste kaupoista2Koskaan ei pidä riekkua, kun naapurin sauna palaa. Kolmannen sektorinkin on alituisesti huolehdittava siitä, että toiminta vastaa sopimuksia, että se on laadukasta ja että asiakaskokemus on hyvä.

Yhteisö- ja solidaarisuustaloudesta – jota järjestöjen palvelutuotantokin edustaa – pitäisi synnyttää nyt laaja keskustelu Suomessa. Yhteisötalouden ominaispiirteitä ovat missio ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia ja periaate ohjata voitot toiminnan kehittämiseen.

Yhteisötalouden yksi keskeinen vahvuusalue on halu työskennellä moniasiakkaiden elämäntilanteen parantamiseksi ja siinä yhteydessä ne palvelut, joista yritykset eivät ole välttämättä edes kiinnostuneita.

Järjestöillä on nytkin niin sanotusti tuhannen taalan paikka. Ihan niin kuin 1800-luvulla, jolloin hyvinvointivaltiosta ei osattu edes unelmoida.

Jorma Niemelä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s