Ajankohtainen kirja sosiaalisesta kuntoutuksesta

KIRJA-ARVIO. Diakonia-ammattikorkeakoulu on tehnyt suuren palveluksen julkaisemalla laaja-alaisen, monia näkökulmia sisältävän kirjan sosiaalisesta kuntoutuksesta. Harri Kostilaisen ja Ari Niemisen toimittamassa teoksessa Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia (Diak 2018) on yli kaksikymmentä kirjoittajaa.

Yksi keskeinen tarkastelujen lähde on Diakin ja muiden yhteistyökumppaneiden toteuttamassa Sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallisessa kehittämishankkeessa (SOSKU). Kirjalla on yhtymäkohtia siis käytännön kehittämiseen.

Suomessa toisen maailmansodan jälkeen kehittynyt kuntoutusjärjestelmä jakaantuu lääkinnälliseen, ammatilliseen, kasvatukselliseen sekä sosiaaliseen kuntoutukseen. Kaikkiin näihin tulee vaikuttamaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, joka muuten tulee toteutumaan varmasti – joko eduskunnan päättämänä kansallisena projektina tai jo meneillään olevina maakunnallisina yhteistoimintaprosesseina. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassakin on pohdittavana sosiaalisen kuntoutuksen laajuus osana asiakasseteli- ja henkilökohtaisen budjetin toimenpiteitä.

soskuskansiKirja tuo esille sosiaalisen kuntoutuksen moninaisuuden ja monitasoisuuden. Ari Nieminen käsittelee johdantoartikkelissaan Sosiaalisen kuntoutuksen määritelmä, kentät ja mahdollisuudet kuntoutuksen erilaisia määritelmiä. Hän ottaa esiin sosiaalihuoltolain 17. pykälän, joka määrittelee sosiaalisen kuntoutuksen seuraavasti: ”Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi.”

Nieminen aiheellisesti kritikoi sitä, että sosiaalihuoltolaki nostaa nuorten kohdalla yhdeksi tavoitteeksi työllistymisen mutta ei aikuisten kohdalla. Niemisen mukaan kyse voi olla siitä, että tämän rajanvedon taustalla voi hyvin olla ajatus siitä, että sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaiksi tulevien aikuisten sosiaalinen toimintakyky ja työllistymismahdollisuudet ovat niin huonot, ettei heidän työllistämisekseen kannata työskennellä.

Tämä kysymys on nyt akuuteista akuutein: Meillä on työllisyysaste noussut erityisesti aitojen uusien työpaikkojen myötä ja monilla aloilla on työvoimapula. Ennen kaikkea näiden ihmisten itsensä kannalta mutta myös koko yhteiskunnan kannalta olisi siis äärimmäisen tärkeää, että sosiaalinen kuntoutus toimisi parhaalla mahdollisella tavalla.

kinthaatIso ja akuutti järjestelmäkysymys eduskunnan käsittelyssä on se, muodostuvatko maakunnat sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen että kasvupalvelujen toteuttajiksi. Silloin olisi ainakin teoriassa mahdollisuus tarkastella sosiaali-, terveys- ja työllistämiskysymyksiä kokonaisuutena – aivan niin kuin ne käytännössä kietoutuvat usein samaan kokonaisuuteen.

Heidi Böckermanin artikkeli Sosiaalinen kuntoutus työelämäosallisuutta edistämässä on paitsi hyvä artikkeli, se on myös vakuuttava näyttö ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon merkityksestä työelämän kehittämisessä. Böckerman vahvistaa juuri Niemisen pohdintoja: ”Pitkään työttömänä oleminen syrjäyttää palveluista ja kaventaa sosiaalista elämänpiiriä sekä työllistymisen mahdollisuuksia, jolloin tavoitteita ei joko kyetä asettamaan tai tavoitteet ovat epärealistisia”.

Heidi Böckermanin mukaan sosiaalisessa kuntoutumisessa on kuitenkin edistytty, kun ”aktivoituminen on tukenut työelämäosallisuutta, vahvistanut itsetuntoa, rohkaissut ja herätellyt ajattelemaan elämää uusista näkökulmista sekä vahvistanut sosiaalista toimintakykyä”. Työllisyyspolulla päästään eteenpäin, kun resilienssi, motivaatio ja usko tulevaisuuteen lisääntyvät. Silloin tulevaisuudessa nähdään mahdollisuuksia, joita uskalletaan tavoitella.

*

Ari Niemisen mukaan sosiaalisen kuntoutuksen kenttä ja määritelmä ovat varsin laajoja ja epämääräisiä. Tästä on hänen mukaansa sekä etua että haittaa. ”Laaja määritelmä, esimerkiksi lainsäädännössä, mahdollistaa joustavan toiminnan erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Se mahdollistaa myös toimintatapojen muuttamisen, kun yhteiskunnat ja kulttuurit muuttuvat. Toisaalta laaja määritelmä voi aiheuttaa hämmennystä työorganisaatioissa sekä yhteistyösuhteissa, jos ei oikein tiedetä mitä ollaan tekemässä, mihin pyritään ja miten eri toimijoiden yhteistyön organisoidaan.” Kirjan artikkelit ovat hakemassa vastausta näihin tavoitteenasetteluihin ja yhteistoiminnan organisointeihin.

Useissa artikkelissa käsitellään voimavaraistamista. Elsa Keskitalo ja Päivi Vuokila-Oikkonen tiivistävät sen idean artikkelissaan Voimavaralähtöisyys sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksenä seuraavasti:

”Sosiaalisen kuntoutumisen kokonaistavoitteena voidaan pitää asiakkaan voimaantumista omassa arjessaan, jota voidaan tukea voimavaralähtöisellä työotteella. Keskeistä on asiakkaan kuuleminen ja dialogisuus sekä asiakkaan omista tavoitteista lähteminen. Asiakkaan tulisi voida kuvata omin sanoin tilanteensa ja tavoitteensa. Voimavaralähtöisessä asiakkaan kohtaamisessa häntä pyritään tukemaan luomalla sellaiset olosuhteet ja puitteet, että asiakas voi löytää ongelmiensa ratkaisemisessa tarvittavat voimavaransa ja vahvuutensa.”

*

sote_ikoni_talousDiakilla on ollut pitkään vahvaa osaamista sosiaali- ja terveystaloustieteessä. Niinpä tässäkin kirjassa on Aija Kettusen, Marina Steffanssonin ja Tuula Pehkonen-Elmin artikkeli Taloudellisia perusteluja sosiaaliselle kuntoutukselle. Kirjoittajien mukaan taloudellinen arviointi edellyttää kuitenkin, että sosiaalinen kuntoutus ymmärretään tavoitteelliseksi, nykyistä konkreettisemmin asiakkaan tilanteen muuttamiseen tähtääväksi työksi. Sen tulisi edetä kuntoutustarpeen arvioinnista tavoitteiden ja mahdollisuuksien määrittelyyn sekä asiakkaalle eniten muutosta – kuntoutumista – aikaan saavien keinojen valintaan ja yhteensovittamiseen.

”Kun sosiaalinen kuntoutus ymmärretään muutoksen tavoitteluksi, tavoiteltava asia määritellään ja muutos operationalisoidaan mittariksi, tietoa muutoksesta voidaan kerätä systemaattisesti”, artikkelissa kirjoitetaan. Kun kirjoittajien mielestä taloudellinen arviointi erityisesti perinteisillä arviointiasetelmilla voi olla haasteellista, he ottavat esiin toisen, kiinnostavan tien: Systemaattisesti kerätyt riittävän laajat rekisteriaineistot mahdollistavat arvioinnin toteuttamisen tilastollisia menetelmiä hyväksi käyttäen.

Kettusen, Steffanssonin ja Pehkonen-Elmin artikkeli on äärimmäisen tärkeä. Jonkin verran enemmän olisi voinut pohdiskella tavoitteenasettelua tilanteissa, joissa vaikkapa ilkeiden ongelmien kanssa työskennellessä tavoitteena voi olla inhimillinen, kohtuullinen elämä ilman suuria muutosvaatimuksia. Osallisuuden vahvistuminen on ihan relevantti tavoite sosiaalialalla.

*

Reijo Kauppilan ja Outi Hietalan artikkelissa Johtajat osallistajista osallisiksi käsitellään johtajien tasapainottelua eri todellisuuksien välillä: järjestelmän, ammattilaisten, asiakkaiden ja palvelutuottajien.

Kirjoittajien mukaan uudenlaisella, yhteiskehittämiseen suuntautuneella johtamisella mahdollistetaan työntekijöiden, asiakkaiden ja myös heidän omaistensa osallistuminen palveluiden kehittämiseen siten, että yhteiskehittäminen voi vähitellen tulla osaksi organisaation perustoimintaa ja arvopohjaa.

Implisiittisesti ja vähän eksplisiittisestikin viitataan soteen: Verkostojohtaminen ja osallistuva johtaminen ovat suorastaan edellytyksiä, että laajeneva palveluntuottajaryhmä saadaan toimimaan yhdessä asiakkaan itselleen määrittelemän hyödyllisen prosessin osina.

*

Edellä olevasta onkin hyvä siirtyä sote-teemaan. Hyvästä annistaan huolimatta kaikkikin kirjoittajat olisivat voineet ottaa vielä kovemman haasteen: Yrittää hahmottaa sitä, miten sosiaalinen kuntoutus istuu valinnanvapauden ja sen myötä asiakasseteli- tai henkilökohtaisen budjetin raameihin. Osa kirjan aineistosta antaisi viitteitä, että asiakassetelijärjestelmä voisi mahdollistaa erilaisia, tarvittavia lähestymistapoja. Toisaalta on vaara väärään standardisointiin ja tuotteistukseen.

Keijo Piiraisen mukaan sosiaalisesta kuntoutuksesta on puuttunut selkeä prosessinäkökulma. ”Sosiaalinen kuntoutus on pahimmillaan ymmärretty yhdeksi tarkkarajaiseksi, muuhun tukeen linkittymättömäksi ja vain palveluntuottajan tuottamaksi palveluksi aivan kuten esimerkiksi sosiaalipalvelujen kokonaisuuteen kuuluva kotipalvelu”.

Piirainen pohtii yhdenmukaistamisen painetta ja tiivistää:

”Sosiaalisessa kuntoutuksessa tarvitaan kuitenkin myös toimintaa, joka edellyttää räätälöintiä ja asiantuntijapohjaista kriittistä reflektiota. Räätälöinti liittyy erityisesti mielekkäiden, asiakkaiden tarpeiden ja toimintaedellytysten mukaisten palvelukokonaisuuksien rakentamiseen ja niiden ketjuttamiseen. Palveluiden tuottajillakin on oltava uudistuskykyä ja edellytyksiä, joita ei saisi pilata liian nopeatempoisella palveluntuottajien kilpailuttamisella.”

Entä sote? Edellä olevasta olisi ollut hyvä jatkaa, onko eduskunnan käsittelyssä olevassa lakiesityksessä aineksia mainittujen palvelukokonaisuuksien rakentamiseen. Piiraisen otsikko Yhdenmukaisuutta ja tapauskohtaisuutta sosiaaliseen kuntoutukseen – palveluohjaus julkisen toimijan ratkaisuna on kuin jonkun sote-kirjan otsikko.

Anne Määtän artikkeli Sosiaalinen kuntoutus ja yhteensovittavan johtamisen työskentelyprosessi yhteensovittavasta johtamisesta ja yhteiskehittämisestä antaa aineksia soteen.

Samoin Seija Kinnusen Osaksi yhteisöjä kehittämällä – aikuissosiaalityön uusi suunta -artikkelissa kehitellään osallisuuden toimintamallia, jonka syntymisen taustalla on tarve monipuolistaa aikuissosiaalityön menetelmiä ja toimintamalleja vastaamaan paremmin tämän hetken lukuisiin haasteisiin aikuissosiaalityössä ja laajemmin koko yhteiskunnassa. Luonnosteltu lainsäädäntö korostaa – tai sen tulkitaan korostavan – helposti yksittäisiä palveluakteja, mutta antaako se mahdollisuuksia Kinnusen ja monissa muissa artikkeleissa hahmotelluille laaja-alaisille lähestymisille?

Minna Kivipellon ja Helena Palojärven artikkelissa Novat-ryhmät naisten valtaistumisen tukena kysellään toimintamuodon paikkaa sote-uudistuksessa, mutta ei yritetä hahmottaa sille paikkaa. Ehkä sen sanoittaminen on liikaa vaadittu, mutta minua vaivaa se, että sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksella on niin heikko ääni uudistuksen valmistelussa.

*

Toinen asia, jota jäin kaipaamaan, oli opinnollisen kuntoutuksen käsittely. Sitä ei löytynyt kirjasta lainkaan, vaikka monet sosiaalisen kuntoutuksen määritelmät suorastaan huutavat sen perään. Kirjassa kyllä käsitellään ammatillisen koulutuksen opinnollistamista (Piia-Elina Ikosen artikkeli), mutta se on eri asia kuin opinnollinen kuntoutus.

Opinnollisen kuntoutuksen käsite syntyi 2000-luvun alkupuolella ja sai muotonsa mm. Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän mietinnössä. Joissakin kansanopistoissa on siitä ollut kokeiluja ja nyt siihen on taas heräämässä uutta mielenkiintoa.

Opinnollisella kuntoutuksella tarkoitetaan opiskeluun yhdistettyä kokonaisvaltaista prosessia, jossa kehitetään opiskelijan psykososiaalisia taitoja, oppimisvalmiuksia ja oman elämän hallintaa ja jossa luodaan mahdollisuuksia oman identiteetin vahvistumiselle ja kansalaisuuden löytymiselle ja vahvistumiselle. Usein ihmetellään, miksi jotkut asunnottomana, päihde- tai vankilakierteessä olleet eivät onnistukaan ammatillisessa koulutuksessa. Jää kysymättä, olisiko ensi pitänyt vahvistaa elämän perustaa rauhallisemmassa tahdissa yleissivistävän, ei (vielä) ammatillisen koulutuksen kautta.

Toki esimerkiksi Helka Raivion artikkeli Sosiaalinen kuntoutus voimavaraistamisena – toivon ja muutoksen näkökulma antaa hyvät lähtökohdat ja ainekset myös sille, mitä opinnollisella kuntoutuksellakin tarkoitetaan. Tämä asetelma nostaa eittämättä esiin melkeinpä ikiaikaisen sosiaalityön dilemman, saako siihen ”sekoittaa” (aikuis)kasvatuksen elementtejä ja onko sosiaalipedagogiikalla sijaa sosiaalityössä.

*

Aivan erityinen kiitos on annettava Titi Gävertin ja Päivi Thitzin artikkelista Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen mahdollistaminen diakoniatyön kohtaamisissa. Diakoniatyöntekijöillä on monilla paikkakunnilla vahva panos sosiaaliseen kuntoutukseen ikään kuin hieman järjestelmän ulkopuolisina toimijoina ja/tai kiinteänä sosiaalityön yhteistyötahona. Joillakin paikkakunnilla he ovat se viimeinen turvaverkko muun järjestelmän pettäessä.

titin kaavioTämän position ja volyymin lisäksi työtavassa on elementti, spiritualiteetti, joka ei ehkä tule esiin muiden kautta – lukuun ottamatta tietysti ns. faith based -järjestöjä. Spiritualiteetin käsitteellä viitataan kirjoittajien mukaan hengellisyyttä tai tiettyä uskonnollista vakaumusta laajemmin elämän merkityksellisyyteen, henkisiin ja eettisiin arvoihin sekä eksistentiaalisiin kysymyksiin. Se ”on ihmisen oman elämän syvien merkitysten etsimistä, eettisten periaatteiden pohdintaa sekä ihmissuhteisiin ja elämään kuuluvan mysteerisen ulottuvuuden kokemista”. Myös pohdinnat tuonpuoleisuudesta ja näkymättömän todellisuuden olemassaolosta ovat tärkeitä monille sosiaalityön asiakkaille.

Kiinnostavaa artikkelissa on esiin nostetut spiritualiteettia painottavan lähestymistavan yhtymäkohdat kirjan muuhun antiin sosiaalisesta kuntoutuksesta. Oma ansionsa on hahmotelma kokonaisvaltaisen kohtaamisen lähestymistavasta. Ehkä hieman enemmän olisi voinut olla vaikka ihmisen painista eksistentiaalisten kysymysten kanssa. Tuore Pekka Lundin sosiaalipsykologian väitös tuo esiin esimerkiksi sen voimavaran, jonka kristinusko tuo häpeän ja syyllisyyden käsittelyyn. Toki artikkelin kirjoittajat viittaavat armoon ja ns. salaisuus-näkökulmaan.

Kansainvälisellä kentällä on esimerkkejä, kuinka yliopistot ja yleensä korkeakoulut ovat ottaneet hengellisyyden sekä tutkimus- että opetusohjelmaansa osana aitoa asiakaslähtöisyyttä. Onpa olemassa alan lehtiäkin – kuten esimerkiksi Journal of Religion & Spirituality in Social Work. Hienoa, että Suomessakin tämä nostetaan esille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s