Järjestöjen asema: Nyt tarvitaan huolellista jatkovalmistelua

ARVIO – Selvityshenkilö Tuija Braxin raportti Järjestöjen rooli maakunta- ja sote-uudistuksessa julkaistiin heinäkuun alkupuolella (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 26/2018). Raportti antaa hyvän lähtökohdan järjestöjen asemaa koskevalle tarkastelulle ja ennen kaikkea välttämättömille toimenpiteille.

– Braxin raportti on kattava kartoitus järjestöjen toimintaedellytysten turvaamisesta uudessa sote-järjestelmässä. Toivon, että se luetaan huolella niin järjestöissä, kunnissa kuin maakunnissa, ja lupaan, että se luetaan huolella myös sosiaali- ja terveysministeriössä sekä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAssa, tiivisti perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko raportin annin.

Järjestöihmisten tuleekin lukea raportti sanasta sanaan – ja niin varmaan moni onkin jo tehnytkin. Teen muutamia nostoja.

Suurissa linjoissa Tuija Brax korostaa maakunnan toimivallan ja tehtävän tarkempaa kirjaamista lakiin järjestöjen suhteen, tietopohjan systemaattista rakentamista ja vastuuhenkilön nimeämisen merkitystä. Vastuuhenkilön toimiala kattaisi niin hyte-toiminnot yleensä kuin myös järjestöyhteistyön.

BraxkansiRaportti auttaa osaltaan tekemään eroa hyte-toimintojen ja sote-palveluiden välillä. Hallinnollisesti ja taloudellisesti tämän rajapinnan on oltava selkeä, vaikka kuntoutuvan asiakkaan osalta sen pitää olla nimenomaan yhdyspinta.

Hieman ongelmallista mielestäni on jaottelu markkinaehtoiseen ja järjestölähtöiseen toimintaan. Perustana on se, että järjestöjen palvelutuotanto rinnastuu yritystoimintaan tai on suorastaan yhtiöitetty (usein tosin ns. yhteiskunnalliseksi yritykseksi). Itse pidän myös järjestöjen palvelutuotantoa ”järjestölähtöisenä”. Tämä nyt on semantiikkaa mutta silti tärkeää.

Järjestöjen toiminnan ominaispiirteitä kuvataan laajasti ja perusteellisesti raportin sivuilla 33-35. Kansalaisten oman toimijuuden vahvistamisen voisi hyvin liittää kokonaisuuteen.

Omistajaohjaus ja osaaminen palvelutuotannossa

Järjestöjen palvelutuotannon osalta selvitysraportissa viitataan tähän Doktriini.fi-sivustoon ja sen analyyseihin. Barxin mukaan ”TEM:n selvitys ja Doktriini.fi -sivuston blogit muistuttavat kovin paljon toisiaan, kun niissä kuvaillaan toisaalta PK-yritysten ja toisaalta järjestöomisteisten sote-yritysten liiketoimintaosaamisen haasteita”.

StV valiokunta
Sote-lakipaketti on nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsissä. Kuvassa valiokunnan jäseniä.

Brax toivoo, että ”järjestöjen osaaminen omistajaohjaajana on suuressa kuvassa parannuttava merkittävästi, jotta sote-uudistuksen mahdollisuudet de facto avautuisivat järjestöjen omistamalle palvelutuotannolle”.

Juuri näin. Brax kuvaa hyvin sitä loukkoa, johon järjestöjen palvelutoiminta on joutunut, kun yhtäältä sen kehittämiseen ei ole voitu käyttää STEA-rahaa ja toisaalta ei ole sitten osattu hakea eikä koota tai ei ole saatu rahoitusta palvelutuotannon yhteiskehittämiseen.

– Järjestöjen omistama tai pyörittämä sote-palvelu tarvitsee näiden tietojen perusteella sote-uudistuksen myötä merkittävästi uutta osaamista. Tähän asti tämän osaamisen hankinnan rahoitus on usein törmännyt kahteen seinään. Yhtäältä yritystukia myöntävät tahot eivät aina miellä järjestöomisteisia palvelutuottajia yritystukikelpoisiksi ja toisaalta Stea on lähtenyt siitä, ettei sen tuella saa kehittää liiketoimintaa.

– Näistä ensimmäiseen ongelmaan on löydettävä ratkaisu sekä yritystukia myöntävien viranomaisten kanssa keskustellen että toisaalta vielä nykyistäkin selvemmin palveluyritysluonteen tunnistamiseksi ja erottamiseksi järjestölähtöisestä yleishyödyllisestä toiminnasta, jotta yritystukiviranomainen ja Stea pystyvät kukin seuraamaan, etteivät tuet mene väärällä tavalla ristiin, raportti linjaa.

Omistajaohjauskoulutustarpeiden ja muiden järjestöjen omien kehittämistarpeiden lisäksi on Braxin mukaan tunnistettava, että maakunnat vaikuttavat omilla päätöksillään merkittävästi siihen, syntyykö maakunnassa sellaiset palvelumarkkinat, joilla myös PK-yritykset, joihin järjestöomisteiset palvelutuottajat lähinnä lukeutuvat, ylipäätään menestyvät.

Välineitä olisi kun niitä vain käytettäisiin

Mutta aivan aiheellisesti selvitysraportissa nostetaan esille erityisryhmät ja erityistilanteet.

Järjestöjen ja maakuntien vastuutoimijoille ehdotetaan kirjoitettavaksi selkeät ohjeet siitä, kuinka tilanteissa, joissa voi olla esim. kyse erityisen vaativasta sosiaalipalvelusta tai hyvin pienen joukon tarvitsemasta tuesta, voidaan käyttää ns. SGEI -järjestelyä, de minimis-sääntelyn tai kilpailutusrajojen alle jäävää sopimusta sekä erilaisia hankintalain uusia neuvottelumenettelyjä, jotka mahdollistavat mm. allianssimenettelyn käytön.

Uuden hankintalain tuntemat mahdollisuudet voivat toimia pohjana ns. allianssimalleihin.

Kiistojen ja tulkintaerimielisyyksien ratkaisemiseen uusia käytäntöjä

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) saa huutia liian tiukoista linjauksistaan. Hän toivoo STEAn arvioivan uudestaan linjauksiaan. Braxilla on myös konkreettisia esityksiä sen suhteen, miten yritystoiminnan ja järjestöjen toiminnan keskinäisen rajanveto-ongelmat ratkaistaan.

stea brax
STEAn johtaja Kristiina Hannula ja selvityshenkilö Tuija Brax.

Esityksissä on hyvää se, että ne perustuvat soft law -metodeihin. Ne ovat – kuten Brax korostaa – hyviä silloin kun normien tulkinnassa on paljon harkintaa tai tilannesidonnaisuutta. Samoin soft law -metodit soveltuvat tilanteisiin, joissa osapuolten oikeudenkäyntiresurssit ovat huomattavasti eri suuruisia.

STEAssa on Braxin mukaan linjattava uudestaan se, miten lainsäädännön vaatimusta vähäistä suuremman kilpailuhaitan syntymisen kiellosta on sovellettava samalla lailla kuin muissakin Veikkaus-voittovaroja jakavissa valtionapuelimissä sekä yleisimmin valtionapulain piirissä.

– Vähäistä suuremman kilpailuhaitan arviointia varten on perustettava soft law-perustainen asiantuntijaelin, joka kutsuttaisiin koolle noin maakuntavaalikauden puolessa välissä arvioimaan sille lähetettyjä väitteitä järjestöavustusten vähäistä suuremman kilpailuhaitan aiheuttamisesta. Asiantuntijaelimelle varataan resurssit tehdä tarvittaessa markkinatutkimuksia. Ennen asiantuntijaelimeen asian saattamista tulee väitteen tekijän ja väitteen kohteen pyrkiä löytämään neuvottelemalla ratkaisu, jolla järjestölähtöistä toimintaa voitaisiin maakunnassa jatkaa riittävän kilpailuneutraalisti, Brax linjaa.

On perustettava pelifuusion yhteydessä jo linjattu yhtenäinen valtionapuviranomainen, jotta sote-uudistuksen myötä entisestään kasvanut tarve järjestöavustusten yhteismitallisesta myöntämisestä toteutuu. Omassa raportissamme (Harju & Niemelä 2011) esitimme jo käytäntöjen yhtenäistämistä.

Hankalat käsitteet selkiytettävä

Lakiesityksessä on kaksi erityisen hankalaa kohtaa, jotka ovat alttiita hajanaisille käytännöille. Toinen niistä on palveluohjaus. Brax esittää, että maakuntien liikelaitoksissa on oltava sekä palveluohjausta että asiakassuunnitelman laadun ja läpinäkyvyyden vuoksi neuvottelukunta, jossa on mm. sote-järjestöjen ja palvelutuottajien edustus.

Toinen ongelma liittyy asiakassetelin käyttöön. Raportissa ehdotetaan poistettavaksi sosiaalihuoltolain kirjoitustavasta johtuva epäselvyys siitä, mitä itse asiassa tarkoitetaan siirrettäväksi asiakassetelin piiriin, kun sen pakolliseen piiriin ehdotetaan siirrettäväksi sosiaalinen kuntoutus.

Erityisen ansiokasta raportissa on myös se, että se ottaa esille kasvupalvelut. Monille järjestöille on ollut jo vuosikymmenet luontevaa se, että asiakkaiden palveleminen edellyttää – ei vain sosiaali- ja terveyspalveluja vaan myös – kasvupalveluja.

Muutoksia myös yhdistyslakiin

järjestöväkeä
Järjestöväkeä koolla Kuopiossa.

Erilaisissa kuulemistilaisuuksissa olen korostanut, että järjestöjen johtamisessa oleellisinta on päätöksentekokulttuuri. Juristina ja entisenä oikeusministerinä Tuija Brax kiinnittää huomiota myös lainsääntöön.

Hän ehdotettaa yhdistyslakia muutettavaksi siten, että yhdistys voisi halutessaan muuttaa sääntöjään niin, että sillä on erilliseksi vastuunalaiseksi elimeksi nimetty toimitusjohtaja.

– Muutos on omiaan tarvittaessa keventämään vapaaehtoisten maallikkoluottamushenkilöiden erittäin suurta vastuuta sote-uudistuksen myötä tapahtuvan toimintaympäristön muutoksessa tilanteessa, jossa järjestön valintoja valmistelee ja toimeenpanee palkallinen ammattihenkilökunta.

Järkevä ehdotus. Tämäkin.

Jorma Niemelä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s