Hallituksen vastine järjestöjen palvelutuotannon kannalta

PIKA-ARVIO. Hallituksen vastaus perustuslakivaliokunnan lausuntoon saatiin viikon alussa. Arviot ja veikkaukset siitä, että näillä muutoksilla koko maakunta- ja sote-paketti hyväksyttäisiin eduskunnassa, ovat lisääntyneet.

Kun paketin läpimenon todennäköisyys on lisääntynyt, valmistautumiseen on nyt syytä laittaa lisää tehoja. Aikaa valmentautumiseen on tasan kaksi ja puoli vuotta!

Mitä tämä kaikki merkitsee järjestöille? Seuraavassa muutama oleellinen nosto hallituksen laajasta vastinepaketista.

Vastineessa ehdotetaan, että sosiaali- ja terveyskeskuksia, asiakasseteliä ja henkilökohtaista budjettia koskevien säännösten voimaantuloa pidennetään hallituksen esityksessä ehdotetusta vähintään puolella vuodella. Samalla luodaan mahdollisuudet sote-keskuksen alueelliseen vaiheistukseen, niin kaikilla maakunnilla olisi realistiset mahdollisuudet täyttää valinnanvapauden toimeenpanolle laissa asetetut edellytykset.

Asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti otettaisiin käyttöön siis samanaikaisesti koko maassa 1.1.2021.

soteaikatauluAsiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti otettaisiin käyttöön siis samanaikaisesti koko maassa 1.1.2021. Vastineen mukaan asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti on perusteltua ottaa käyttöön yhtaikaa koko maassa, koska asiakas todennäköisesti hankkii osaa näistä palveluista maakuntarajojen yli. Esimerkiksi otetaan mm. se, että iäkäs henkilö voi siirtyä henkilökohtaisen budjetin turvin asumisen ja hoivan piiriin lähelle omaisiaan kauas kotikunnastaan.

Tämä merkitsee paljon asiakasseteli- ja hebu-palveluita tuottaville järjestöille sitä, että nyt on tasan 30 kuukautta – siis kaksi vuotta ja kuusi kuukautta – aikaa valmistautua uuteen tilanteeseen.

Suuri osa järjestöistä tulee selviytymään hienosti, mutta se edellyttää…

sotekuvaMikä muuttuu? Palveluita ei valitse maakunta vaan asiakas, kansalainen. Hintaa ei määrää kilpailutus vaan maakunta. Nämä muutokset edellyttävät, että järjestöjen on kyettävä brändäämään ja markkinoimaan palvelunsa. Toiminnan on oltava niin tehokasta, että maakunnan määräämällä hinnalla hommat hoituvat laadukkaasti.

Suuri osa järjestöistä tulee selviytymään hienosti, mutta se edellyttää monilta yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa esimerkiksi alustatoimintojen kautta, oman toiminnan läpivalaisua niin kustannusten kuin asiakaskokemuksen kautta ja oman osaamisen ja erityislaatuisuuden kirkastamista aivan uudella tavalla.

Ja vaikka sote-paketti kaatuisi eduskunnassa, monilla alueilla tullaan joka tapauksessa toimimaan maakunnallisesti. Paluuta entiseen ei ole. Valmistauduttava on muutoksiin.

Lisää mahdollisuuksia järjestöjen järjestäytymiseen

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa puututtiin alihankkijoiden asemaan. Vastineen ehdotukset kannattaa noteerata huolellisesti myös järjestöissä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa täydennettäväksi 54 §:ää perusteluissa todetulla tavalla siten, että palveluntuottaja voi hankkia toiselta palveluntuottajalta omaa palvelutoimintaansa täydentäviä sosiaali –ja terveydenhuollon palveluja.

Lisäksi säännöstä ehdotetaan vastineen mukaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin myös asiakassetelin ja henkilökohtaisen budjetin perusteella palveluja tuottavien palveluntuottajien alihankintamahdollisuudesta ja näiden tuottajien vastuusta suhteessa alihankkijan asiakkaalle antamaan palveluun.

Kun järjestöt miettivät palveluitaan, kannattaa tämäkin vaihtoehto joissakin tapauksissa ja joissakin maakunnissa miettiä tarkkaan. Jos palvelurepertuaarista puuttuu jokin palanen, esimerkiksi naapurimaakunnan järjestö voisi tulla sen asiantuntemuksellaan täydentämään. Tai joissakin tapauksissa yksi ottaa päävastuun ja muut toimivat alihankkijoina. Tai että samassa paketissa on monia vaihtoehtoja samanaikaisesti.

Uusia mahdollisuuksia vaikka sosiaalisen kuntoutuksen käsitteessä edelleen riskejä

Vastineessa todetaan, että järjestökenttä olisi saatujen tietojen mukaan ehdottanut, että erikseen säädettäisiin sosiaalinen kuntoutus kielletyksi asiakassetelillä annettavaksi palveluksi. Todellisuus ei liene näin yksioikoinen. Monissa järjestöissä nähdään asiakasseteli ja hebun käyttö suurina mahdollisuuksina. Ne ratkaisivat asiakkaan näkökulmasta mm. monia niitä epäkohtia, joita järjestöt ovat tuoneet voimakkaasti esille mm. Ei myytävänä -kampanjan kautta.

Ongelma vain on siinä, jos esimerkiksi vapaaehtoistyön käyttöön annetaan asiakasseteli – kuten lakiperusteluissa hieman sekavasti mahdollistettaisiin. Näin murskattaisiin vapaaehtoistyön idea ja se siirtyy markkinaehtoiseksi toiminnaksi. Samalla sekoitettaisiin rahoituskuviot, joissa pääosin STEA-rahoitteiset hyte-toiminnot ja tulevaisuudessa maakuntien rahoittamat sote-palvelut menisivät sekaisin.

Maakunnilla on hallituksen vastineen mukaan mahdollisuus laajentaa tai tietyissä tapauksissa rajoittaa asiakasetelin käyttöä.

”Maakunta tekee päätöksen siitä, mitä sen alueella tarkemmin lain 24 §:n 1 momentissa tarkoitettu sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluva valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan sekä ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin pitää sisällään”, vastineessa todetaan.

Perusteluksi kerrotaan, että tälläkin hetkellä kunnat tekevät samalla tavalla päätöksiä siitä, mitä sosiaalisen kuntoutuksen eri osat kunnassa tarkemmin pitävät sisällään. Valinnanvapauslain säännös ei siis toisi tähän asiaan käytännössä muutosta.

Esimerkiksi otetaan se, että jos maakunnan alueella esimerkiksi klubitalotoiminta olisi järjestöjen STEA-rahoituksella pyörittämää toimintaa, ei maakunnan liene tällöin tarkoituksenmukaista hallintopäätöksellä päättää, että juuri kyseinen klubitalo –toiminta on maakunnassa SHL 17 §:n mukaisen sosiaalisen kuntoutuksen osa.

Tärkeä näkökulma vastineessa on se, että maakunnan olisi siis tarkoituksenmukaista kartoittaa alueellaan olevaa järjestötoimintaa ennen kuin se tekee päätöksen lain 24 §:n mukaisesti palvelujen tarkemmasta sisällöstä. Mutta riskinä on se, että rahoitusjärjestelmä jää monimutkaiseksi: toisessa maakunnassa sama toiminta onkin maakunnan rahoittamaa kun toisessa se jää STEA-rahoitteiseksi.

Toivottavasti sosiaali- ja terveysvaliokunta täsmentää vielä sosiaalisen kuntoutuksen alaa.

Hebu-palveluiden korvaustaso maakunnan vastaavassa palvelussa

Vastineessa otetaan kantaa monissa lausunnoissa esiin otettuun kysymykseen henkilökohtaisen budjetin osalta kustannusten korvaustasosta. Vastineen mukaan maakunnan liikelaitoksen olisi määriteltävä henkilökohtaisen budjetin suuruus siten, että asiakas voi saada sillä lainsäädännön vaatimusten ja henkilökohtaisesta budjetista tehdyn päätöksen mukaisesti ne palvelut, jotka henkilökohtaisella budjetilla on tarkoitettu maksettavaksi.

”Laissa on kuitenkin pyritty turvaamaan henkilökohtaisen budjetin käyttö ainakin niille henkilöille, joille itsemääräämisoikeuden lisääminen sekä yksilöllisten palvelujen räätälöiminen ovat erityisen perusteluja.”

Asiakas maksaisi annettavasta palvelusta vain sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukaisen asiakasmaksun. Henkilökohtaisen budjetin suuruus ei voisi kuitenkaan ylittää maakunnan liikelaitoksen oman tuotannon kustannuksia, jollei siihen ole asiakkaan tarvitsemiin palveluihin perustuvaa erityistä syytä.

Sosiaali- ja terveysministeriön kantana vastineessa todetaan, että lainsäädännöllä on haluttu mahdollistaa maakuntien erilaisten tilanteiden huomioonottaminen ja tätä kautta jättää maakunnille päätösvaltaa henkilökohtaisen budjetin käyttämisessä.

”Laissa on kuitenkin pyritty turvaamaan henkilökohtaisen budjetin käyttö ainakin niille henkilöille, joille itsemääräämisoikeuden lisääminen sekä yksilöllisten palvelujen räätälöiminen ovat erityisen perusteluja. Valinnanvapauslain säännökset eivät rajaa maakuntien päätösvaltaa tarkoituksenmukaisten ratkaisujen tekemiseen henkilöryhmän laajentamisen suhteen.”

Maakunnille velvollisuus tukea järjestöjen hyte-työtä

ministeritEn tässä yhteydessä tarkastele sen laajemmin ns. hyte-kysymystä, mutta seuraava todettakoon: Monet lausunnonantajat ovat ottaneet kantaa maakuntien ja järjestöjen yhteistyön heikkoon säädöspohjaan lakiesityksissä. Sosiaali- ja terveysministeriö jakaa vastineen mukaan näkemyksen järjestöjen tärkeästä roolista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Niinpä hallituksen esityksen mukaista 8 §:n 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi seuraavasti:

”Maakunnan on toimittava yhteistyössä alueen kuntien kanssa ja tuettava niitä asiantuntemuksellaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Lisäksi maakunnan on tehtävä yhteistyötä muiden maakunnassa toimivien julkisten toimijoiden sekä yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Maakunnan on myös osaltaan tuettava sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.”

Hyvä lisäys. Palvelutuotannon puolella kaikkia tuottajia kohdellaan samalla tavalla. Siksi järjestöjen on otettava ”kohtalonsa omiin käsiin” ja systemaattisesti valmistauduttava tuleviin muutoksiin.

Jorma Niemelä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s