Tarkan tarkastelun paikka asiakassetelijärjestelmässä

valtioneuvosto ja karuselli2
On varmistettava, ettei valtioneuvosto siirrä esityksellään vapaata kansalaisyhteiskunnan toimintaa markkinakaruselliin.

Uuden valinnanvapauslakiesityksen perusteluissa on asiakassetelin käyttöä laajennettu tavalla, joka voi pahimmassa tapauksessa siirtää vapaaehtoistyötä markkinoille. Jos kansalaisyhteiskunnan perimmäisiä arvoja ei haluta murtaa, on lainsäätäjän on syytä täsmentää aikomuksiaan.

Kirjoitin tiekartta-artikkelissani (11.3.), että ”asiakassetelit ja henkilökohtaisen budjetin käyttö ovat järjestöille suuri mahdollisuus!” Hahmottelin siinä tiekarttaa, miten järjestöjen palvelut voivat uudessa järjestelmässä sekä selviytyä että kehittyä. Nykyjärjestelmän ja tulevan asiakassetelijärjestelmän eroja erittelin tammikuisessa analyysissäni (25.1.).

Analyysissäni ”Uusi valinnanvapauslakiluonnos ja sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuudet” (25.10.2017) avasin asiakassetelijärjestelmän ongelmia ja riskejä. Suurin ongelma mielestäni oli ja on siinä, että palveluketjut ja kokonaisuus herkästi pirstaloituvat käytännössä episodisiksi palveluakteiksi:

”Asiakassetelissäkin on oikeansuuntaisia, hyviä tavoitteita ja toteutusmuotoja. Esitystä kauttaaltaan kuitenkin leimaa se, että sosiaalityö, sosiaaliohjaus ja sosiaalihuolto kokonaisuudessaan nähdään liiaksi (pelkästään) palveluina ja nimenomaan palvelutoimintana (de facto näennäis-) markkinoilla.”

valinnanvapauden kulmakivetPidin tärkeänä, että lausuntokierroksella näihin puututaan, ja toivoin että ”myös maakuntien strategioiden laadinnassa kannattaisi ottaa huomioon laajempi kuin vain episodisten palveluiden tuottamisen ja hankkimisen ajattelu”.

Olen myös blogeissani hahmotellut toimintatapoja ja yhteistyömahdollisuuksia, joilla järjestöpohjaiset tuottajat voivat yhteistuumin huolehtia eheistä palveluketjuista ja palveluintegraatiosta – siitäkin huolimatta, että asiakassetelijärjestelmä on omiaan edesauttamaan pirstoutumista.

Uuden lain perusteluissa ongelmallisia kohtia

Uusin valinnanvapauslakiesitys saattaa sotkea kenttää tavalla, jonka vaikutuksia lakiperustelujen sorvaajat eivät kyllä ole osanneet ennakoida. Perustelujen sivulla 236 esimerkiksi vapaaehtoistyötä ollaan huolimattomilla muotoiluilla surutta laittamassa markkinoille ymmärtämättä siihen kuuluvia riskejä. Koko vapaaehtoistyön idea saattaa murentua. Kustannusvaikutukset ovat mittaamattomat.

Tavoite hoidon, kuntoutuksen, vertaistuen ja vapaaehtoistyön jatkumosta on oikea ja välttämätön. Siinä on erityisesti järjestöjen voima. Asiakaseteli- ja hebu-järjestelmä voi jossain määrin johtaa kokoamiseen, mutta perustelujen muotoilu saattaa johtaa uskomattomaan sekaannuksen niin rahoitusjärjestelmien kuin käytäntöjen kannalta.

Riitta Särkelä ja Pirjo Marjamäki avaavat kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa (16.3.) tätä oivallisesti:

”Kokonaisvaltaista elämän haltuunottoa ei voi ostaa markkinoilta asiakassetelillä. Sosiaalisen kuntoutuksen vieminen kokonaan markkinoille voi vaarantaa järjestöjen toiminnan ja rahoituksen sosiaalisessa kuntoutuksessa.”

pirjoMarjamaki
Pirjo Marjamäki

Mielestäni se ei vaaranna vain järjestöjen toimintaa vaan vielä syvemmin voi muuttaa kansalaisyhteiskunnan toimintatapoja ja -logiikkaa. Ei kai mikään hallitus tällaista halua!

Nyt perusteluista ei käy yksiselitteisesti ilmi, onko kyse asiakassetelillä maksettavasta palvelusta, johon kuuluu vapaaehtoistyötä, vai onko kyse siitä, että vapaaehtoistyöstäkin maksetaan korvaus.

Asiakassetelijärjestelmän käyttöönotto on mittava haaste. Toki lakiperusteluiden kirjoittajat korostavat sitä, että ”maakunnan on asiakasseteliä käyttöönottaessaan huolehdittava siitä, että asiakassetelin antaminen ei vaaranna sosiaaliseen kuntoutukseen oleellisena kuuluvaa asiakkaan kokonaisvaltaista tukea”.

Tämä on tärkeä tavoite, mutta samalla olisi huolehdittava siitä, että ei synny ei aiottuja vaikutuksia järjestelmään ja rahoitukseen. Siksi lakiperusteluita on selkiytettävä.

Asiakassetelillä ja hebulla eroja ja yhtäläisyyksiä

Asiakassetelillä toteutettavan järjestelmän edellytys on se, että maakuntaan syntyy palvelutuottajien verkosto, jolla on tarjota asiakasseteleillä hankittavia asiakastarpeiden mukaisia palveluita joustavasti ja asiakkaan tarpeenmukaisessa ajassa.

Maakuntien olisi esityksen mukaan  mahdollista myös perustaa liikelaitoksen ohella yhtiöitä, joiden tarkoituksena on tuottaa suoran valinnan palveluja, asiakassetelipalveluja ja henkilökohtaisesta budjetista rahoitettavia palveluja.

Monet arviot asiakassetelistä koskevat myös henkilökohtaisen budjetoinnin kautta hankittuja palveluja. Niiden ero on siinä, että hebussa annetaan koko palvelukokonaisuutta koskeva ”maksusitoumus”. Lakiperustelujen mukaan henkilökohtaisessa budjetissa asiakas saa maakunnan määrittelemään määrään saakka hankkia itse kyseiset, hänen tarpeisiinsa määritellyt palvelut.

Kun asiakassetelissä maakunta määrittää hinnan (ns. tarvepainotettu kapitaatiokorvaus, joka voi sisältää myös suoriteperusteisia tai lähinnä laatuun liittyviä kannustinperusteisia korvauksia), hebussa palveluntuottajat siis saavat hinnoitella palvelunsa vapaasti. Hebu-palveluntuottajilla on hintakilpailumahdollisuus. Kaiken on mahduttava henkilökohtaisen budjetin raameihin.

Jorma Niemelä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s