Palvelutuottajajärjestöjen potentiaali yhteistyöllä soten käyttöön

eduskuntaTIEKARTTA-ARTIKKELI – Olen viimeisen parin vuoden aikana tavannut paljon palvelutuottajajärjestöjen johtoa eri puolilla maata. Yhteistä on ollut melkoisen suuri epävarmuus siitä, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuo mukanaan.

Varsin vähän järjestötaustaiset palveluiden tuottajat ovat etsineet yhdessä yhteistä tilannekuvaa tai ratkaisumalleja – lopussa otan esimerkin toisenlaisestakin otteesta.

Esitän tässä tiivistetysti läpivalaisu- ja kunto-ohjelman palvelutuottajajärjestöille. Olemme sitä pohtineet  ja valmistelleet laajalla porukalla vaihtelevissa kokoonpanoissa.

Ensin hieman nykytilanteesta. Osa järjestöistä on uskonut konsultteja, jotka ovat sanoneet, että eikun myyntiin vain. Merkittävä osa järjestöistä on päättänyt odottaa viimeistäkin eduskunnan päätöstä – niin kuin sitten enää olisi riittävästi aikaa valmistautua. Osa on lähtenyt analysoimaan omaa tilaansa ja etsimään vaihtoehtoja.

Palvelutuottajajärjestöt ovat olleet orpopojan asemassa. Valtakunnalliset järjestöt ovat vaikuttaneet valtakunnallisella tasolla. Paikallisella tasolla on etsitty yhteistyötä niiden järjestöjen kesken, joilla ei ole palvelutuotantoa. Mutta sote-palvelutuottajajärjestöjen ydinongelmiin ei ole juuri mikään taho ollut tuomassa ratkaisuja. Ja ratkaisut ovat olemassa!

keskisuomen järjestöt
Keskisuomalaiset järjestöt pohtimassa tulevaisuuttaan.

Nyt sote-uudistuksen toteutuminen on lähempänä kuin koskaan aiemmin. Sipilän hallitus antoi korjatun valinnanvapausesityksen, jossa on otettu huomioon perustuslakivaliokunnan nootit aikaisempaan esitykseen. Muu lakikokonaisuus on ollut jo eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä.

Ja vaikka sote kaatuisi – mitä en usko – , niin monessa maakunnassa sosiaali- ja terveydenhuolto toteutetaan joka tapauksessa valmisteltuna maakunnallisena ratkaisuna. Muualla alkaa ennennäkemättömän sekasortoinen myynti- ja ostoliikehdintä. Valmiina siis pitää olla joka tapauksessa.

Mitä sote-palveluita tuottavien järjestöjen kannattaisin nyt tehdä? Lakiesitykset antavat hyvän pohjan hahmottaa tuleva kehitys. Esitän nyt lyhyesti kunto-ohjelman.

Se perustuu lakiesityksiin, tutkijantyöhön, lukemattomiin järjestöjohtajien tapaamisiin, maakuntien kanssa käytyihin keskusteluihin, kaupallisten toimijoiden tapaamisiin sekä valtionhallinnon ja politiikan piirissä käytyihin keskusteluihin.

Uusi tilanne edellyttää päätöksenteko- ja toimeenpanokykyä

Ensimmäiseksi järjestön pitää käydä läpi päätöksentekokykynsä ja johtamisjärjestelmänsä. On voitu toimia jopa 20 vuoden sopimuksien varassa tai – kuten viime aikoina – kilpailutuksen, tekisi mieli sanoa: giljotiinikilpailutuksen, maailmassa, jossa on ollut muutaman vuoden syklejä.

Nyt siirrytään mm. sosiaalisen kuntoutuksen ja asumispalveluiden osalta aikaan, jolloin kilpailutus tapahtuu joka päivä. Asiakas, kansalainen, valitsee – ei enää kunta eikä maakunta. Asiakassetelit ja henkilökohtaisen budjetin käyttö ovat järjestöille suuri mahdollisuus!

Luottamushallinnon ja operatiivisen johtamisen velvollisuutena on luoda nyt tilannekuva pian toteutuvasta uudistuksesta ja sen edellyttämistä toimista. Tilannekuva edellyttää sote-markkinoiden tuntemusta. On katsottava, miksi esimerkiksi ns. kilpailijat pärjäävät. On läpivalaistava oma toiminta – tarvittaessa vaikka ulkopuolisten asiantuntijoiden avulla.

sote_ikoni_viestintä5Sen jälkeen on kysyttävä, kykenevätkö jäsenistö, luottamushenkilöt ja toimiva johto viemään läpi uudistus- ja kunto-ohjelman, jos puutteita ja valmistautumattomuutta omassa toiminnassa havaitaan. Yksinkertaisesti pitää kysyä, kyetäänkö päättämään nopeasti, oikea-aikaisesti ja samalla hallintovarmasti. Ja kykeneekö johto viemään päätetyt asiat käytäntöön.

Ja vielä sen jälkeen pitää kysyä, osataanko päätöksenteossa ajatella luovasti ja innovatiivisesti. Tarvitaan kykyä ajatella monia totuttuja asioita uudella tavalla tai uudesta näkökulmasta. Ja rohkeutta viedä ajatuksia käytäntöön.

Hyvä luottamushenkilöhallinto ja operatiivinen johto rakentavat nyt yhdessä selkeän strategian, jolla tulevasta järjestelmäuudistuksesta ei vain selvitä vaan lujitetaan asemia ja palvellaan kansalaisia aikaisempaa laajemmin.

Skaalaedut, tietojärjestelmät ja eheät palveluketjut yhteistyöllä

Toiseksi järjestöjen pitää ajatella uusiksi yhteistyöverkostonsa, joskus jopa yhteistyökykynsä. Järjestöjen keskinäinen yhteistyö on saattanut rapautua giljotiinikilpailutuksien aiheuttamiin pettymyksiin. Tai organisaatioon pesiytyneeseen asenteeseen, joka johtaa siihen, että omaa osaamista ei jaeta eikä kehdata pyytää toisten osaamista avuksi.

sote_ikoni_vuorovaikutusOlen kuullut myös joidenkin järjestöjen avainhenkilöiden puhuneen yhteistyöstä kuiskaten kartellisyytösten pelossa. He eivät ole lukeneet lakia julkisista hankinnoista ja erityisesti sen 92. pykälää, jonka mukaan ”[T]oimittajat saavat tehdä tarjouksia tai ilmoittautua ehdokkaaksi ryhmittymänä”. Jo nykyjärjestelmässä on missattu paljon mahdollisuuksia, kun ei ole hakeuduttu viisaaseen yhteistyön ja työnjaon yhteistyöhön.

Vaikka joitakin palveluita maakunta hankkii jatkossakin kilpailutuksen kautta, suuri osa järjestöjen palveluista siirtyy asiakasseteli- tai henkilökohtaisen budjetin järjestelmään. Vanha kilpailutussysteemi jää unholaan. Naapurijärjestön kanssa ei ole enää kilpailua muuta kuin asiakkaista.

Jokaisen järjestön tulee mielestäni huolehtia brändistään eli positiivisesta tunnettuudestaan, mutta olen yhä vakuuttuneempi siitä, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulee yhdessä edistää järjestökentän yhteistä brändiä.

sote_ikoni_yhteisöllisyysKun laki patistaa eheisiin hoito- ja palveluketjuihin, on järjestöjen kunnia-asia viedä asiaa eteenpäin – säädettiinpä siitä laissa tai ei. Ja vain harvalla itsellään on tarjota kovin pitkä hoitoketju.

Ei jokaisen järjestön kannata paneutua asiakastietojärjestelmiin ja muuhun digitaaliseen kehitystyöhön palvelutoiminnassa. Tässäkin on syytä hakeutua yhteistyöhön.

Valinnanvapauslakiehdotuksen mukaan asiakassetelipalveluntuottajan olisi annettava valinnanvapauslain mukaisesta toiminnastaan selvitys osallistumisestaan tutkimukseen, koulutukseen ja kehittämistoimintaan ja sitä koskevista toimintaperiaatteista. Kannattaako jokaisen järjestön suunnitella ja toteuttaa tätä? Ei todella. Nyt on syytä ja mahdollista luoda yhteistyön kautta järjestöjen innovaatioekosysteemejä.

Voisin luetella vielä useita muitakin syitä, mutta palstatilan säästämiseksi sanon vain tiivistelmän: Nyt pienten ja keskisuurten – ja jopa suurten – järjestöjen kannattaa ja pitää tehdä yhteistyötä. Kannattaa myös katsoa, onko mahdollista yhteistyön ja työnjaon kautta erikoistua niin, että kaikki eivät tuota kaikkea ja kilpaile toisiaan hengiltä.

Hinnat, talous ja pääomat

Kolmanneksi järjestöjen pitää läpivalaista taloutensa. Se kannattaa tehdä ihan raato- ja inhorealismin periaatteita noudattaen. Miksi?

sote_ikoni_talousTulevassa sotessa ei kilpailla hinnalla – muuta kuin tietyissä erityistapauksissa. Maakunta määrää asiakassetelin hinnan. Piste. Sillä on tultava toimeen. Siis: Sillä on tultava toimeen!

Jos näyttää siltä, että maakunnan määräämällä hinnalla ei tultaisikaan toimeen, peli ei ole menetetty. Ovatko järjestön omat hankinnat liian kalliisti toteutettu? Jos kohtuukokoisen maakunnan järjestöt hankkivat vaikka saniteettitarvikkeet yhteishankintana, skaalaetu merkitsee silkkaa rahaa jo useiden henkilötyövuosien verran. Tai entäpä vielä laajempi hankintayhteistyö? Jopa valtakunnallinen?

järjestöjen historia
Järjestöillä ei ole vain hieno historia – ne voivat olla yhdessä tulevaisuuden tekijöitä!

Tehostamisen ja järkevöittämisen paikkoja on paljon. Näin kohta kohdalta, euro eurolta talous kannattaa käydä läpi. Sanalla sanoen järjestöjen tulee varmistaa, että niillä on liiketoimintaosaamista. Kun jotkut vierastivat tuota sanaa, olen käyttänyt usein sen sijasta palvelutuotanto-osaamista.

Jos järjestö toimii omissa, jo maksetuissa tiloissa tai kohtuullisen hintaisessa vuokrakiinteistössä, jos sillä on vakiintunut asiakaskunta ja jos sillä on hyvä palvelu ja sen myötä hyvä maine, ei uusi järjestelmä vaadi edes järin paljon pääomia.

Uusien palveluiden osalta järjestöjen tulee miettiä pääomahuoltonsa, koska siitä voi muodostua pullonkaula: Asiakassetelijärjestelmä kun ei takaa sinällään uuteen palveluun yhden yhtäkään asiakasta eikä aivan ainuttakaan euroa. Uusien palveluiden kohdalla on pakko ratkaista se, millä pääomilla ja millä riskeillä uuteen lähdetään.

Miten yhteistyö rakennetaan?

Monien tulevaisuusskenaarioiden mukaan tulevaisuus on alusta- ja jakamistalouden. Muutamat eturivin järjestöt ovat perustaneet alustapalvelun kaikkien yhdistysten, säätiöiden, osuuskuntien ja järjestöjen ylläpitämien osakeyhtiöiden käyttöön.

Sen kautta voidaan organisoida sekä maakuntakohtainen yhteistyö ja yhteisesiintyminen että luoda valtakunnallista yhteistä osaamista ja kehittämisvoimaa. Sen kautta voidaan hyödyntää myös skaalaetuja.

On varmasti järjestöjä, jotka haluavat tehdä kaiken itse alusta loppuun. On järjestöjä, jotka vierastavat yhteistyötä. Tämä ei ole ongelma. Suomi on vapaa maa, ja järjestöillä on autonomia päättää asioistaan. Mutta onneksi on nyt alusta kaikille niille, jotka näkevät sen alustan ja yhteistyön  suurena mahdollisuutena.

Konkreettisen kehittämisen rinnalla on aina syytä kirkastaa myös kansalaistoiminnan aatteellista perustaa. Koko sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen legitimiteetti ja sen valinnanvapauden periaatteet edellyttävät myös vahvaa järjestöjen panosta niin palvelutuotannon puolella kuin vapaassa kansalaistoiminnassa.

Alustapalvelutoiminnan lisäksi tarvitaan myös muita kehittämistoimia. Mutta niistä myöhemmin.

Jorma Niemelä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s