Megatrendit ja järjestöjen uudistuminen

PUHEENVUORO – Sosiologi Amitai Etzioni on tiettävästi ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa alkanut jäsentää kansalaisyhteiskuntaa käsitteellä kolmas sektori. Käsitteen levinneisyys yleensä kielii siitä, että siinä on osuttu oikeaan tai ainakin lähelle totuutta. Mutta johtiko Etzioni ajatuksemme sittenkin harhaan?

Mitäpä jos käyttäisimme ainakin Martti Muukkosen (2009) esille tuomaa tetraa ja sen sisältöä. Hän hahmottaa kansalaisyhteiskunnan tilana, joka on perheen (verisiteet), valtion (pakkovalta), markkinoiden (talous) ja uskonnon (pyhä) välissä. Jospa kansalaisyhteiskunta onkin neljän sektorin luoman tilan sisältö, sytyke, kitti ja liima – ei mikään erillinen ”sektori”? Tarkastelukulmalla on merkitystä.

Ei satavuotias itsenäinen valtiomme ole keisarin tai kuninkaan diktaatti. Se on kansalaisyhteiskunnan toiminnan tulosta ja nytkin sen ohjauksessa. Kuluttajakansalainen ja vaikkapa ympäristöliike muovaavat markkinoita. Perheet niveltyvät monien yhteisöjen kautta koko yhteiskuntaan. Pyhän tavoittelussa on kyse yhteisöllisestä liikkeestä.

ilkka live
Seminaarin pääpuhujan Ilkka Halavan annista myöhemmin.

Kansalaisyhteiskunnan järjestäytyminen puolueiksi, kansanliikkeiksi ja järjestöiksi on ollut ja on ihan paikallaan. Mutta on hyvin oireellista, että vapaata kansalaistoimintaa on alettu pitää ”neljäntenä sektorina” – siis erillisenä etzionilaisesta ”kolmannesta sektorista”. Ovatko järjestöt institutionaalistuneet liikaa eivätkä ole kosketuksissa enää monimuotoisena syntyvään kansalaisaktiivisuuteen?

Järjestöissä on laajaa ennakointityötä ja tulevaisuusajattelua. Näin todettiin Sosten hiljakkoin tekemässä kyselyssä. Sosten selvityksessä ei vielä päästy kovin syvälle järjestöjen ennakointitoiminnan laadun selvittämisessä. Timo Bergmanin (2018) tekemä selvitys paljasti kuitenkin, että järjestöt ennakoivat keskittyen pääasiallisesti lyhyen ja keskipitkän aikavälin ennakointiin.

Maailman muutos herättää usein pelkoa ja kritiikkiä. Nyt tarvitaankin ambidekstristä eli kaksikätistä johtamista, jossa perimä ja uudistuminen kulkevat käsi kädessä (ks. Kirjavainen & Laakso-Manninen 2010). Järjestöillä on useimmiten taustalla upea historia ja edelleen kestävä missio. Mutta toimintaympäristö muuttuu ja mm. digitalisaatio ja tekoäly tuovat huimia mahdollisuuksia. On kysyttävä, mitä monet megatrendit merkitsevät toimintatavoille ja organisoitumismuodoille?

 

Jorma Niemelä

Avauspuheenvuoro STEAn järjestämässä Järjestöjen tulevaisuus -seminaarissa Tieteiden talolla 5.3.2018.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s