Myy tai kuole – onko muita vaihtoehtoja?

Nyt ovat ilmassa myrskyvaroitukset järjestöjen palvelutuotuotannolle. Konsultit käyvät lyömässä rätingit pöytään: Tällä kokoluokalla ette tule pärjäämään uudessa sote-maailmassa. Vaihtoehtoina on myynti – tai kuolema. Ja moni on uskonut tätä – ja myynyt!

Isoveljeni tapasi sanoa, että kahdesta vaihtoehdosta valitsen kolmannen. Onko järjestöillä sitten vaihtoehtoja? On!

Kolmannen sektorin palvelutuotanto on ollut monilla alueilla innovatiivinen palveluiden kehittäjä. Pontimena on ollut jäsenistön tai kohderyhmän palveluiden tarve, jota julkinen palvelutuotanto ei ole kyennyt tai halunnut tyydyttää.

Vähitellen järjestöjen palvelutuotannosta tuli ihan kohtuullisen kokoinen osa sosiaali- ja terveyspalveluja. Sen asema oli turvattu pitkillä sopimuksilla ja luottamussuhteilla.

Konsultit käyvät lyömässä rätingit pöytään: Tällä kokoluokalla ette tule pärjäämään uudessa sote-maailmassa.

Ensimmäiset myrskyt tulivat hankintalain ja sen mukaisten kilpailutusten myötä. Julkinen politiikka ei tukenut valinnanvapautta – kaikkea muuta. Kaikki samalle viivalle kisaamaan. Usein halvin voitti. Muut ajoivat palvelunsa alas.

Osa järjestöistä pärjäsi näissä kisoissa vallan mainiosti. Osa ei.

Nyt ovat ilmassa seuraavat myrskyvaroitukset. Konsultit käyvät lyömässä rätingit pöytään: Tällä kokoluokalla ette tule pärjäämään uudessa sote-maailmassa. Vaihtoehtoina on myynti – tai kuolema. Ja moni on uskonut tätä – ja myynyt!

Isoveljeni tapasi sanoa, että kahdesta vaihtoehdosta valitsen kolmannen.

Tämä on kullanarvoinen elämänviisaus.

Konsultti on ensimmäisessä neuvossaan ihan oikeassa. Se viesti kannattaa ottaa todesta. Mutta jos yksikön koko, tuotantosuunta tai jokin muu tekijä on pielessä, kannattaa miettiä kehitysvaihtoehtoja: liittoumaa, allianssia, uudistuksia, uudenlaista palvelukonseptia jne. Oleellista on löytää skaalaetuja. Oleellista on myös osaamisen jakaminen.

yrjö ja hannaSuuri puute on ollut se, että kun jokin pieni järjestö arvelee voimavarojensa olevan liian heiveröisiä uudistamaan ja kehittämään toimintojaan ja ovat päättäneet myydä, ostajana ei ole yhtään kolmannen sektorin toimijaa tai edes sinivalkoista pääomaa!

Miksi ihmeessä fiksuimmin asiansa hoitaneet eivät ole ottaneet ekspansiivista otetta ja laajempaa vastuuta? Onneksi poikkeuksia alkaa olla. Nostan hattua esimerkiksi Yrjö ja Hanna -säätiölle, joka ei ole jäänyt nysväämään vain menneeseen vaan on rohkeasti laajentamassa toimintaansa.

Uutta visionäärisyyttä alkaa vihdoin olla ilmassa. Harva luottaa enää siihen, että keskusjärjestöt tekisivät jotain. On painetta toimia ihan uudella tavalla.

Toinen ilahduttava asia on se, että pian tulee tarjolle aivan uudenlaista alustapalvelua järjestöille.

Muutakin uutta visionäärisyyttä alkaa vihdoin olla ilmassa. Harva luottaa enää siihen, että keskusjärjestöt tekisivät jotain. On painetta toimia ihan uudella tavalla.

Viime viikolla sanoin Thl:n seminaarissa, että järjestöjen palvelutuotannon tulevaisuudesta 20 prosenttia riippuu siitä, mitä sotessa valtiovalta tekee. 80 prosenttia on järjestöjen johdon vastuulla. Voi olla, että olen väärässä: Suhdeluku onkin pikemminkin 10/90.

Järjestöjohdon on syytä nyt herätä ja toimia eikä odottaa sotea.

Usko konsulttia vain ensimmäisen lauseen osalta. Jotain on tehtävä.

Mutta se, mitä teet, tee se kolmannen sektorin vaihtoehdon säilyttämiseksi. Ja se ei ole puhumista vaan actionia. Yhdessä.

Jorma Niemelä

yrjö ja hanna22

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s