Kritiikkipoteroista tekemään uudistuksesta toimivaa

Sosiaalityön tutkimuksen taholta esitetään voimakasta kritiikkiä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta kohtaan. Kritiikki on monelta osin oikeutettua. Samalla on kysyttävä, onko nykyjärjestelmä tosiaan niin toimiva, että sen parantaminen pienin askelin riittäisi?

Järjestelmätason tutkimus on sosiaalityön piirissä aika ohutta. Kovin painavia esityksiä toimivasta järjestelmästä ei sote-valmistelijoiden pöytiin ole tullut sosiaalityön tutkimuksen piiristä.

hesari harikariSosiaalityön professori Timo Harrikari ja yhteiskuntatieteiden maisteri Sanna Lähteinen arvioivat mielipidekirjoituksessaan (HS 29.12.), että – kirjoituksen otsikkoa lainaten – sosiaalipalvelut ovat jääneet sote-uudistuksessa liian vähälle huomiolle. Otsikon tiivistämään ydinajatukseen ja moniin näkökohtiin on helppo yhtyä.

Riittääkö kirjoittajien vaihtoehtovisio nykyisten ongelmien korjaamiseen?

Epäillä kuitenkin sopii sitä, riittääkö kirjoittajien vaihtoehtovisio nykyisten ongelmien korjaamiseen. Heidän mielestään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tulee kehittää ja uudistaa vaiheittain ja seurauksia arvioiden pitkäjänteisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kautta.

thl rapsaMonella pienellä kunnalla ei ole ollut vuosiin varaa palkata edes yhtä sosiaalityöntekijää – saati koko sosiaalityön laajaa osaamista laidasta laitaan. Suuremmissakaan kunnissa tilanne ei ole hyvä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti sosiaalityön tilasta (Blomgren ym. 2016) antaa lohduttoman kuvan: Käytetyt työmenetelmät ovat vahvasti toimistokeskeisiä. Tavoitteelliseen ja prosessimaiseen työskentelyyn ei ole riittäviä edellytyksiä. Vaikka monenlaisia palveluja on tarjolla, niitä tarvitsevia ihmisiä ei pystytä välttämättä ohjaamaan oikeisiin paikkoihin.

Edelleen raportissa todetaan, että tarve sosiaalityön uudistamiselle ja jalkautumiselle asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden pariin tunnistettiin, mutta sisältöjä tälle ei ole ehditty muotoilla. Sosiaalisen kuntoutuksen ja palvelutarpeen arvioinnin menetelmien kehittämisessä ollaan pääosin alkuvaiheessa.

Järjestelmä vuotaa pahasti: Raportissa kannetaan huolta sosiaalityön palveluistakin syrjäytyvistä, palveluista kokonaan katoavista ja niin sanottuihin pohjimmaisiin järjestelmiin pyörimään jäävistä.

Eivätkä edes leveämmät hartiat ole tuoneet ratkaisua. Päivi Kivelän (2014) tutkimus liitoskuntien sosiaalipalveluista antoi yhtä lohduttoman kuvan. Päätöksenteossa ei tunneta reuna-alueita, ja piipahteleva sosiaalityö menettää paikallistuntemuksensa.

Asiakkaat jäävät heitteille, mitä tilannetta pyrkivät paikkaamaan seurakuntien diakonia tai järjestöjen valitettavan projektiluonteinen työ.

Vielä sopii kysyä sitä, miksi vain niin harva kunta tai alue on tehnyt radikaalin painopisteen siirron varhaisempaan vaiheeseen lastensuojelussa? Kuitenkin juuri toimintatapaa uusimalla on vähennetty niin inhimillistä kärsimystä kuin myös käytettyjä euroja.

Me alan toimijat olemme kovin vähän kyenneet tuomaan uskottavia järjestelmätason uudistusesityksiä esimerkiksi sote-valmistelijoiden pöytiin.

Sosiaalityön tutkimus on kyllä kyennyt paikantamaan ongelmia. Perusongelma on kuitenkin ollut se, että sen piirissä on ollut hyvin ohuesti järjestelmätason tutkimusta.

Siksikö me alan toimijat olemme kovin vähän kyenneet tuomaan uskottavia järjestelmätason uudistusesityksiä esimerkiksi sote-valmistelijoiden pöytiin? Monet ongelmat ovat sen luonteisia, että pelkkä mikromanageeraus ei riitä.

Nyt on tarjottava koko tutkimustieto ja kokemus maakuntien käyttöön.

Nyt ei pitäisi jäädä kritiikin poteroihin. Sosiaalityön tutkimuksen ja sosiaalityön käytännön osaajien on nyt nähtävä, mitä mahdollisuuksia maakunnan laajemmat hartiat antavat sosiaalityölle ja mitä karikkoja olisi vältettävä. Uudistus antaa mahdollisuuksia sosiaalityön hyvien käytäntöjen istuttamiselle ja mahdollisuuksia ratkaista edellä kuvattuja ongelmia.

stm_logo_tassa_tulee_muutos_violettiLaajemmat hartiat antavat aivan toisenlaisen mahdollisuuden sosiaalityön ammattilaisille erikoistua myös vaativille erityisalueille. On vain huolehdittava siitä, että työstä ei tule virastokeskeistä byrokratiatyötä vaan jalkautuvaa sosiaalityötä.

Uudistus tarjoaa sosiaalityöntekijälle orkesterinjohtajan paikan. Luonnosteltu valinnanvapauslaki lähtee siitä, että asiakassuunnitelmassa ovat kaikki asiakkaan sosiaali- ja terveyspalvelut tuotantovastuusta riippumatta. Nyt tulee huolehtia siitä, että erilaisia verkkomahdollisuuksia hyödyntäen suunnitelman laadinnassa ovat ajantasaisesti mukana kaikki toimijat, mukaan lukien Kela etuuksien arviointeineen ja kasvupalvelut työvoimapalveluineen – ja tarvittaessa myös koulutuspalvelut.

Näin moniasiakkaitten hyppyyttäminen luukulta luukulle loppuisi, asiakas ja hänen kanssaan työskentelevät saavat paremman kokonaiskuvan ja nämä eri tahot olisivat yhdessä asiakkaan kanssa laatimassa toimivampaa suunnitelmaa.

Asiakassetelien todennäköinen tulo perustason sosiaaliseen kuntoutukseen sisältää riskejä mutta myös mahdollisuuksia. On välttämätöntä, että tilaaja eli maakunta pyrkii moniasiakkaiden kohdalla palveluiden integroituun hallintaan.

Myös tuottajapuolella on nyt otettava giljotiinikilpailutuksen aiheuttamien pettymyksien ja keskinäisen kyräilyn sijasta selkeä askel yhteistyöhön, jossa rakennetaan eheitä palvelupolkuja moniasiakkaille. Järjestöt osaavat yhteistyön juhlapuheissa, mutta käytännössä yhteen hiileen puhaltaminen liian usein kangertelee.

Sote-lainsääntötyön pulmana on ollut se, että se ei juurikaan tunnista rakenteellista sosiaalityötä tai yhteisösosiaalityötä.

On totta, että koko sote-lainsääntötyön pulmana on ollut se, että se ei juurikaan tunnista rakenteellista sosiaalityötä, yhdyskuntatyötä, yhteisötyötä, yhteisösosiaalityötä, inkluusiotyötä, osallisuustyötä, kaupunkisosiaalityötä tai vaikkapa lähiökehittämistä. Jos sosiaalityö erkanee paikallisyhteisöjen tuntemisesta, uudistus tältä osin epäonnistuu.

kampa hanke
Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston toteuttamalla Kampa-hankkeella olisi paljon annettavaa maakuntien sosiaalityölle.

Siksi sosiaalityön on rohkeasti oltava mukana luomassa uusia käytäntöjä, joilla verkotetaan paikalliset yhteisöt ja palveluiden tuottajat vahvistamaan osallisuutta. Ei riitä, että sinänsä tärkeä mutta vähemmän resursoitu hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (hyte) on niin kuntien kuin maakuntienkin agendalla.

Sosiaalityön tutkimuksen on oltava ennakkoluulottomasti kehittämässä liikkuvia ja digitaalisia palveluja. Lapin yliopiston eSosiaalityön maisteriohjelmalla ja vastaavilla hankkeilla on nyt paljon annettavaa, kun kaikissa maakunnissa joudutaan miettimään syrjäalueiden palveluverkkoa. Mitä enemmän yksinkertaisia palveluita kyetään siirtämään verkkoon, sitä enemmän aikaa jää haastaville asiakastilanteille.

Jorma Niemelä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s