Järjestöjen palvelutuotannon kohtalo on järjestöjen itsensä käsissä

thlsemma1Järjestöjen palvelutuotannon tuleva asema on 80-prosenttisesti järjestöjen itsensä käsissä. Vain 20 prosenttia riippuu siitä, mitä sotessa päätetään.

Tätä mieltä oli Jorma Niemelä, joka puhui tänään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seminaarissa Onko hyvinvointivaltion pirstoutuminen estettävissä?

– Tilanne ei ole tällä hetkellä hyvä. Järjestöt ovat jääneet liikaa kilpailemaan keskenään. Liian moni myös luopuu turhaan palvelutuotannostaan eikä varteenotettavaa kolmannen sektorin ostajaa ole.

Jorma Niemelän mukaan järjestöjen tulee nyt työskennellä yhdessä palveluintegraation toteutumiseksi. Asiakassetelin käyttö sosiaalisessa kuntoutuksessa antaa paljon mahdollisuuksia, mutta väärin toteutettuna se pirstoo moniasiakkaan kuntoutumisen polun.

Palvelutuotanto ollut orpopojan asemassa

Mutta miksi palvelutuottajajärjestöjen asema on osin kriittinen? Niemelän mukaan tilanteen syntyyn on vaikuttanut kolme asiaa.

Ensinnäkin hankintalain mukaiset kilpailutukset ovat toimineet osin giljotiinin lailla: nostaneet yhden ja pudottaneet muut. Näin järjestöt on ajettu kilpailemaan keskenään.

kartta22– Uudessa tilanteessa on pakko etsiä yhteistyötä, koska skaalaedut saadaan vain yhteistyöllä. Yhden järjestön on liian kallista hankkia kaikki tarvittavat järjestelmät.

Toiseksi järjestöjen palvelutuotannon kehittämisestä ei ole vastannut mikään keskusjärjestö tai muukaan taho. Keskusjärjestöt eivät ole hankkineet rahoitusta palvellakseen palveluidentuottajajäsenistöään. Palveluiden kehittämistä kun ei saa tukea Stea-rahalla.

Kolmanneksi järjestöt ovat joutuneet osaamisloukkuun. Järjestöt eivät tunne riittävästi sote-markkinoiden pelisääntöjä. Ne eivät jaa osaamistaan. Tässä maailmassa mikään ei enää pärjää yksistään.

Laajuus murenemassa

Niemelän mukaan maassamme on noin 950 järjestöjen ylläpitämään terveydenhuollon tai sosiaalihuollon toimintayksikköä.

Kovin moni, liian moni on myyty kaupallisille toimijoille. Missä on nyt sinivalkoinen pääoma?

Uuden sote-järjestelmän oikeutus, legitimiteetti, edellyttää, että on aitoja vaihtoehtoja.

– Kysymys on myös järjestelmän joustokyvystä, resilienssistä: Jos kansantulo romahtaa ja yksityinen pääoma siirtyy muualle, kenellä on hallussa osaaminen, Jorma Niemelä kysyi Britannian tilanteeseen viitaten. Siellä on syntynyt paljon yhteiskunnallisia yrityksiä.

Ja hyvinvointivaltio tarvitsee kansalaisyhteiskuntaa vastatakseen osallisuuden tarpeisiin.

Enemmistö palveluista hyviä tai kehityskelpoisia

Niemelän mukaan analyysit osoittavat, että kolmannes palvelutuotannosta on hyvin hoidettua ja kilpailukykyistä. Toinen kolmannes tarvitsee sparrausta. Kolmas kolmannes toimii kiinteistössä, alueilla tai sellaisen luottamusmiesjohdon alaisuudessa. joilla ei ole oikein tulevaisuutta.

Nyt pitää lopettaa puhuminen ja siirtyä konkreettiseen kehittämiseen.

Niemelä esitteli kokonaisvaltaisen kehittämisohjelman koko kentälle ja kymmenkohtaisen tarkistuslistan siitä, mitä palveluiden tuottaminen edellyttää.

– Järjestöjen yhteistoiminta ei voi tulevaisuudessa olla mitään byrokraattista keskusjärjestöhommaa. Nyt tarvitaan konkreettisia toimia. Nyt tarvitaan alustatoimijoita, joista ensimmäinen on jo perustettukin.

– Nyt ei riitä, että vain puhutaan, että huomatkaa meidät. Järjestöjen palvelutuotannon tuleva asema on 80-prosenttisesti järjestöjen itsensä käsissä. Vain 20 prosenttia riippuu siitä, mitä sotessa päätetään.

thlsemakollaashi222
THL:n seminaarin antia pidettiin poikkeuksellisen hyvänä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s