Järjestöjen palvelutuotanto hyvinvoinnin tuottajana huomisen Suomessa

Järjestöjen tulisi mielestäni tehdä aivan uudenlaista yhteistyötä alue- ja maakuntatasolla. Ei riitä, että vain ruikutetaan ja vaaditaan, että kolmas sektori pitää ottaa huomioon. Nyt on analysoitava, mitä uusi tilanne vaatii, miten toimintaa on kehitettävä ja uudistettava ja millaisia – esimerkiksi – alustatoimintoja ja yhteiskehittämistä tilanne vaatii, kun uuteen sote-maailmaan siirrytään.

Tässä oli Lakeuden Palveluyhdistyksen 50-vuotisjuhlan juhlapuheen ydin 19.11.2017 Tyrnävällä. Kuvitus juhlasta.

Hyvät juhlaväki!  Risto Volasen kirja Suomen synty ja kuohuva Eurooppa kuvaa elävästi, kuinka visionääriset, itsenäisyystahtoiset ja taitavat ihmiset ovat olleet oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikein tavoittein luomassa köyhälle mutta sivistystahtoiselle kansalle ensin autonomiaa, sitten itsenäisyyttä.

Tänä päivänä me emme ole vain itsenäinen vaan olemme kymmenillä mittareilla mitattuna maailman parhaiden valtioiden joukossa.

Reformaation 500-vuotisjuhla haastaa kysymään, missä sijaitsevat meidän tyyppiset hyvinvointivaltiot. Ne sijaitsevat niillä pohjoisen Euroopan alueilla, joissa on saarnattu protestanttista uskoa, kristityn vastuuta lähimmäisestä ja esivallan vastuuta kansalaisista.

Hyvinvointivaltio ei ole kuninkaan oivallus eikä tsaarin lahja Suomelle. Se on kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan, voimanponnistus itsenäisessä Suomessa.

Demokratian perusedellytys on elävä kansalaisyhteiskunta. Kansalaisyhteiskunnassa ihmiset toimivat arvokkaiksi katsomiensa päämäärien hyväksi vapaaehtoisesti järjestöissä, puolueissa, kyläyhteisöissä, seurakunnissa.

kirja1800-luvun loppupuolella vastuu lähimmäisestä alkoi kanavoitua kansalaisjärjestöjen kautta. Köyhäinhoito oli siirtynyt seurakunnilta kunnille, mutta vaivaiskassojen varoilla ei kyetty kaikkia auttamaan saati edes tunnistamaan kaikkea inhimillistä hätää ja hoivan ja huollon puutetta. Nämä uskonnolliset ja filantrooppiset liikkeet lähtivät osin vahvojen naisten lujatahtoisesta toiminnasta. Niinpä Suomi antoi ensimmäisenä Euroopassa ja kolmantena maailmassa naisille yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden.

Hyvinvointivaltio ei ole kuninkaan oivallus eikä tsaarin lahja Suomelle. Se on kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan, voimanponnistus itsenäisessä Suomessa. Demokraattinen työväenliike, heräävän maaseudun liikkeet, sosiaaliset, filantrooppiset ja kristilliset liikkeet olivat kaikki luomassa demokraattista oikeusvaltiota, Suomea, joka pitää huolta kansalaisista.

100-vuotias tasavaltamme Suomi pyrkii toteuttamaan lähivuosina mittavan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen. Kansainvälisessä vertailussa meillä on kohtuullisen kustannustehokas ja hyvä järjestelmä, mutta siinä on muutamia valuvikoja ja sillä on tulevaisuushaasteita.

yleisöEnsinnäkin nykyinen järjestelmämme synnyttää ja ylläpitää terveyseroja. Rikkaat voivat paremmin ja elävät pidempään kuin köyhät muutoinkin, mutta terveyspalvelujen saatavuus on hyväosaisilla parempi kuin huono-osaisilla. Toiseksi sen ei ole tarvinnut juuri välittää asiakaskokemuksesta: kansalainen joutuu etsimään palvelupolkuja melkoisessa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon viidakossa ja pahimmillaan taistelemaan, että saa hoitoa tai hoivaa. Kolmas haaste liittyy kustannuskehityksen karkaamiseen käsistä. Se taas johtuu niin lääkkeiden kuin hoitoteknologian suunnattomasta kehityksestä. Myös ikärakenteemme kehittyy siten, että hoivaa tarvitsevien suhteellinen osuus lisääntyy.

Niin maakuntauudistus kuin siihen kytkeytyvä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tarjoavat monia välineitä muuttaa kehityksen suuntaa. Leveämmät hartiat, kokonaistarkastelu, parempi tiedon hallinta, uusi teknologia ja digitalisaatio auttavat toteuttamaan sote-palvelut järkevämmin ja tehokkaammin, vaikka ilman kirkasta tavoitteenasettelua, hyvää johtamista ja kaikkien sitoutumista mikään ei muutu pelkillä laatikkoleikeillä.

Sote-uudistuksen lainvalmistelussa kansalaisjärjestöjen työ ja mahdollisuudet on otettu periaatetasolla kohtuullisen hyvin esille.

Juhlimme nyt yhden merkittävän järjestön puolivuosisataista taivalta. Sote-uudistuksen lainvalmistelussa kansalaisjärjestöjen työ ja mahdollisuudet on otettu periaatetasolla kohtuullisen hyvin esille. Monissa perusteluosissa muistetaankin tosin vain yritykset. Toukokuussa sote-valmistelussa tuotettiin järjestöjen osuudesta erillisiä linjauksia. Siinä yhteydessä maakunnille annettiin myös erityinen velvoite olla järjestöjen kanssa yhteistyössä.

Maassamme on toiminut liki tuhat järjestöjen ylläpitämää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyksikköä. Viime aikojen uutiset ovat olleet kuitenkin murheellisia. Yksi ja toinen järjestö on myynyt palvelutuotantonsa kaupallisille toimijoille. Kun yrityspuoli vielä on keskittynyt ja keskittynee edelleen, on suuri vaara, että tulevaisuudessa ei ole riittävästi vaihtoehtoja – on vain kaupallisia liki-monopoleja. Meri-Lapissa saattaa muodostua alueellinen monopoli.

lauluryhmäJärjestöjen palvelutuotannolla ei ole ollut yhtään vakavasti otettavaa valtakunnallista kehittäjää ja puolestapuhujaa. Alan keskusjärjestöistä osa on keskittynyt melko yksipuolisesti vain – sinänsä arvokkaaseen – kansalaistoiminnan kehittämiseen. Jos samassa liitossa on ollut kaupallisia toimijoita ja järjestöjä, yritysten intressi on ollut päällimmäisenä.

Mikään järjestöpuolen toimijoista ei ole ottanut myöskään laajentumishakuista roolia, jolloin pienten palveluyksiköiden ostajatahona olisi ollut varteenotettava kolmannen sektorin toimija silloin, kun pieni palvelutuottajayhdistys ei ole enää kyennyt syystä tai toisesta jatkamaan toimintaansa.

Taustalla on ollut myös hankintalaki, joka on menneinä vuosina karsinut valinnanvapautta, ei lisännyt sitä. Giljotiinikilpailutuksessa yksi voittaa pisteellä tai eurolla, toiset ovat joutuneet ajamaan alas toimintansa. Tämä on asettanut järjestöt myös keskinäiseen kilpailutilanteeseen, jopa kyräilytilanteeseen.

Tulevaisuudessakin tarvitaan hyvin hoidettuja ja tulevaisuususkoisia järjestöjä ja niiden palvelutuotantoa.

Hyvät kuulijat! Tulevaisuudessakin tarvitaan hyvin hoidettuja ja tulevaisuususkoisia järjestöjä ja niiden palvelutuotantoa. Koko uudistuksen oikeutus eli hienosti sanottuna legitimiteetti edellyttää, että tarjolla on aitoja vaihtoehtoja.

Olen listannut asioita, joilla tulevassakin sote-maailmassa järjestön palvelutuotanto voi menestyä. Niitä ovat selkeä strategia, sote-markkinoiden tuntemus, data-analytiikka, liiketoimintaosaaminen, hyvä julkikuva eli brändi, tarvittaessa hyvä pääomahuolto, skaala- eli mittakaavaetujen järjestäminen yhteistyöllä, digitalisaation hyödyntäminen ja lopuksi sekä nopea päätöksentekokyky että selkeä johtajuus.

Lista voi tuntua hengästyttävältä, mutta ei se ole järjestöille lainkaan ylivoimainen, päinvastoin. Kun sosiaali- ja terveysalan palvelutuottajia on vertailtu, osa järjestöistä pärjää vallan hyvin: Niiden palveluyksiköt ovat tunnuslukujen valossa hyvin hoidettuja ja taloudellisestikin kannattavia. Osa tarvitsisi sparrausta ja ehkä yhteistyötä tai ketjuuntumista muiden järjestöjen kanssa. Osalla voi olla suuria vaikeuksia jatkaa: ne saattavat toimia aikansa eläneissä kiinteistöissä tai niiden luottamushenkilöjohdossa ei tapahdu riittävä, normaali uusiutuminen.

Mutta järjestöjen tulisi mielestäni tehdä aivan uudenlaista yhteistyötä alue- ja maakuntatasolla. Ei riitä, että vain ruikutetaan ja vaaditaan, että kolmas sektori pitää ottaa huomioon. Nyt on analysoitava, mitä uusi tilanne vaatii, miten toimintaa on kehitettävä ja uudistettava ja millaisia – esimerkiksi – alustatoimintoja ja yhteiskehittämistä tilanne vaatii, kun uuteen sote-maailmaan siirrytään.

Lakeuden Palveluyhdistys ry on toiminut tällä alueella jo puoli vuosisataa. Se on hienosti tunnistanut perinteisten toimialojensa rinnalle uusia hädän tarpeita ja laajentanut toimintaansa ensin kehitysvammahuoltoon, sitten mm. lapsi- ja perhepalveluihin. Järjestön suurena voimavarana on se, että se tuntee paikallisen väestön, paikalliset ja alueelliset verkostot ja yhteistyökumppanit.

palkitutYhdistyksen historiasta nousee esille lukuisia kansalaisia, vaikuttajia, vapaaehtoisia ja työntekijöitä, jotka ovat antaneet upean panoksensa tälle työlle. Osa heistä palkitaan tässä juhlassa.

Toiminnan sisältöä on kehitetty mm. korkeakouluyhteistyöllä ja yhteistyöllä toisen asteen koulutustahojen kanssa. Henkilökunnan, korkeakouluihmisten, oppilaitosten ja johdon yhteistyö on hyvä esimerkki siitä, kuinka meidän tulee järjestökentällä luoda uudenlaisia innovaatioalustoja. Niissä tutkimus ja kokemus, tieto ja taito yhdistyvät uusiksi toimintavaoiksi ja tuotteiksi – kuten täällä esimerkiksi toimintamalli haastavien asiakkaiden kohdalla. Olette käyttäneet myös valtakunnallista huippuasiantuntemusta toiminnan kehittämisessä.

”Meillä ei säilötä, meillä eletään”, on toiminnan perusidean tiivistänyt toiminnanjohtaja Tuula Mikkolanvaara. Uusia uria on etsitty mm. siten, että Lepolan palvelutalo julistautui kulttuuriteemaiseksi palvelutaloksi vuosi sitten, ensimmäisenä Pohjois-Suomessa.

Yhdistyksen lähihistoria osoittaa, millaisiin pyörteisiin yksityinen, järjestöpohjainen toiminta on joutunut monilla paikkakunnilla. Giljotiinikilpailutukseksi nimittämäni hankintalain toteutus uhkasi lopettaa paikallisen toimijan toimintoja.

Nyt ja varsinkin tulevaisuudessa eletäänkin valinnanvapauden maailmassa, jossa asiakas saa asiakasetelin kautta valita hänelle sopivan vaihtoehdon. En ota kantaa siihen, miten täällä on toimittu tai miten olisi pitänyt toimia, mutta korostan tilanteen ristiriitaisuutta: Ensin kilpailutuksella harvennetaan vaihtoehdot ja sitten luodaan valinnanvapausmalli, jossa pitäisi valita vaihtoehdoista!

”Kuitenkin uskomme, että yhdistys pärjää omilla vahvuuksilla, jotka ovat hyvä ja ihmisläheinen palvelu ja paikallisuus”.

Arvoisa juhlaväki!  Lakeuden Palveluyhdistyksen puheenjohtaja Markku Rahko arvelee hienossa historiikissanne, että tulevat vuodet ovat todennäköisesti yhdistyksen historian haasteellisimpia.

”Kuitenkin uskomme, että yhdistys pärjää omilla vahvuuksilla, jotka ovat hyvä ja ihmisläheinen palvelu ja paikallisuus”, puheenjohtaja Rahko sanoo. Olen Rahkon analyysistä samaa mieltä: Tulevaisuus on nyt erityisen haastava.

Siksi juuri nyt tarvitaan juuri tällaista tulevaisuususkoa ja taistelutahtoa, omien vahvuuksien tunnistamista ja juhlivalle yhdistykselle ominaista uudistumiskykyä.

Jorma Niemelä

asuntoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s