Leveämmät hartiat eivät saa johtaa heitteillejättöön

ARVIO – Valtion taloudellinen tutkimuskeskus julkaisi äärettömän mielenkiintoisen selvityksen kuntaliitosten vaikutuksista (Political Representation and Effects of Municipal Mergers). Kysymys on siitä, mitä leveimpien hartioiden käyttäminen vaikuttaa palveluihin. Hyvinvointivaikutusten arviointi on kuitenkin tutkimuksessa huolestuttavan ohut. Sen perusteella ei pidä tehdä mitään johtopäätöksiä muiden kuin muutenkin hyväosaisten osalta.

no reasonVATT:n selvityksen mukaan vuonna 2009 voimaan tulleilla kuntaliitoksilla ei ollut vaikutusta kuntien kokonaismenoihin. Sen sijaan liitosten sisällä tapahtui merkittäviä palveluverkon muutoksia sosiaali- ja terveydenhuoltoalojen työpaikkojen siirtyessä pienistä liitoskunnista suuriin.

VATT:n Tuukka Saarimaan ja Janne Tukiaisen sekä Helsingin kaupunginkanslian tutkijan Oskari Harjusen tutkimuksessa tarkastellaan vuoden 2009 alussa tapahtuneita 32 kuntaliitosta. Niissä 99 kunnan rajoja piirrettiin uudestaan. Näiden liitoskuntien menot kehittyivät liitoksen jälkeen kuuden vuoden aikana lähestulkoon samalla tavalla kuin muuten vastaavien kuntien menot, jotka eivät tehneet liitosta. Tavoiteltuja säästöjä ei siis syntynyt.

”Palveluverkko kuitenkin eriytyi sosiaali- ja terveydenhuoltoalojen työpaikkojen siirtyessä pienistä liitoskunnista suuriin. Eriytyminen oli yhteydessä alueelliseen poliittiseen edustukseen uusissa kunnanvaltuustoissa. Mitä heikomman edustuksen vanhan kuntajaon kunta sai uudessa liitoksen jälkeisessä valtuustossa, sitä enemmän sote-työpaikat vähenivät sen alueella. Esimerkiksi vanhan kuntajaon kunnassa, joka sai vain 10 % paikoista uudessa valtuustossa, sote-työpaikat vähenivät kolmanneksen. Vastaavasti kunnassa, joka sai 90 % paikoista, sote-työpaikat lisääntyivät viidenneksellä”, tutkijat raportoivat.

Hyvinvointivaikutuksista ei voi tehdä johtopäätöksiä

Tutkimuksessa – tai ainakin sen johtopäätöksissä – on suuren harhan vaara. Tutkijat tekevät johtopäätöksiä aika lailla kapeiden hyvinvoinnin mittareiden avulla – tai ainakin sellaisten mittareiden, jotka eivät juurikaan kosketa jo ennestään huono-osaisten väestön elämää. Tutkimuksessa todetaan, että ”sote-palveluiden eriytynyt kehitys ei heijastunut asukkaiden kokonaishyvinvointia kuvaaviin mittareihin, kuten asuntojen hintoihin tai muuttoliikkeeseen”.

PäiviKiveläSininauhaliiton tutkijan Päivi Kivelän (2014) tutkimuksen pääaineisto on kerätty suppeammalla otoksella eli kevään 2013 aikana hiljakkoin muodostuneissa suurkunnissa ja yhteistoiminta-alueilla Hämeenlinnan Kalvolassa ja Lammilla, Kullaan alueella Ulvilassa sekä Kuopion lähellä Maaningassa.

Tutkijan johtopäätös on VATT:n tutkijoita rankempi, itse asiassa aivan päinvastainen: ”Hyvinvointivaltio on muuttanut kaupunkiin, keskuksiin ja suurimpiin taajamiin.”

Sosiaalityössä koettu asiakaspaine johtaa Kivelän mukaan siihen, että ”piiloon jäävät ne huono-osaiset, jotka asuvat niin etäällä harvaan asutulla maaseudulla niin kaukana keskuksista, että heistä ei edes tiedetä mitään, koska he ovat poissa silmistä”. Taustalla on se, että ”kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, erilaisten psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten liikkuvuusesteiden vaivaamille kuntalaisille sosiaalitoimen kynnys on liian korkea”.

Kun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä kunnan vanhat sosiaalityöntekijät ja sosiaalijohtaja lähtivät muualle, sosiaalityöntekijän työ muuttui Kivelän mukaan niin, että yksinään työskentelevällä, parin eri maaseutupaikkakunnan välillä kiertävällä sosiaalityöntekijällä ei juuri ole kosketusta paikkakunnan asukkaisiin tai muihin toimijoihin muutoin kuin niiden seikkojen selvittämisessä, joita taloudellisen tuen tarveharkinta, palveluohjaus, kuntouttaminen ja työllistäminen vaativat. Alkoholistiyhteisöön sosiaalityöntekijällä on hyvin ohut kontakti.

Päättäjien paikallistuntemus oheni huolestuttavasti.

Nyt kun uutta sotea ja uutta maakuntahallintoa rakennetaan, on huolehdittava niin julkistaloudesta kuin asiakkaiden hyvinvoinnin paranemisesta – molemmista yhtä aikaa. uusien maakuntien ei kannata ottaa oppia nykykunnista eikä liitoskunnista: On syytä valita kolmas tie.

Harjunen, Oskari, Saarimaa, Tuukka ja Tukiainen, Janne: Political Representation and Effects of Municipal Mergers. VATT Working Papers 98. 2017

Kivelä, Päivi: Syrjässä syrjäytyneet – pelon sosiaalipolitiikka ja verkostoyhteistyön mahdollisuudet maaseudulla. Sininauha-julkaisut. 2014.

Niemelä, Jorma: Sosiaalista kestävyyttä edistävän soten rakentaminen maaseudun haja-asutusalueilla. Teoksessa Niemelä, Jorma (toim.): Sote sosiaalisen kestävyyden vahvistajana. Diak. 2016.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s