Dosentti, sosiaalineuvos Sakari Möttönen: Luottamuksen levittäminen on järjestöjen tärkein tehtävä

SMöttönen – kopioVIERASBLOGI – Arvioitaessa hyvinvointialan järjestöjen yhteiskunnallista merkitystä luottamuksen ja osallisuuden levittäminen nousee esille järjestöjä yhdistävänä tehtävänä.

Luottamuksen on todettu vahvistavan yksilöiden kykyä selviytyä yhteiskunnassa. Ihmisten ja toimijoiden välinen luottamus kasvattaa myös koko yhteiskunnan toimivuutta.  Ihmisen luottamus omiin kykyihinsä ja tunne osallisuudessa on ratkaisevaa hyvinvoinnin tunnetta antava tekijä. 

Luottamus ei ole pelkästään ihmisestä itsestään riippuva tunne vaan luottamusta tai sen puutetta selittää yhtäältä se, miten ihminen saa lähiyhteisöltä tukea ja toisaalta se, miten hän voi luottaa julkisiin instituutioihin.

Yhteiskuntapolitiikalla voidaan luoda edellytyksiä tukea tuottavien yhteisöjen toiminnalle ja tehdä sellaisia instituutionaalisia järjestelyjä, jotka parantavat ihmisten luottamusta julkiseen toimintaan. Luottamus instituutioihin vahvistaa koko hallintojärjestelmän legitimiteettiä.

Suomi sijoittuu kansainvälisissä hyvinvointivertailuissa kärkimaiden joukkoon. Hyvä sijoitus selittyy sillä, että suomalaiset luottavat itseensä, kanssaihmisiin ja julkisiin organisaatioihin.

patsas_DublinLuottamusta on synnyttänyt suomalainen hyvinvointivaltiomalli, jonka perustana on julkinen vallan vastuu kansalaisten hyvinvoinnista. Kansalaiset luottavat julkisen vallan auttamiskykyyn: He arvostavat julkisia palveluja ja haluavat pitää niiden tuottamisen julkisten organisaatioiden tehtävänä.

Hyvinvointivaltio on vahvistanut yhteiskunnallista luottamusta myös siten, että julkishallinto on ollut tiiviissä vuorovaikutuksessa kansalaisjärjestöjen kanssa. Erityisesti tämä on näkynyt paikallisella tasolla, jossa kunnat ovat ottaneet vastuulleen tehtäviä, joita järjestöt ja kansaliikkeet ovat aloittaneet.

Kuntatasolla on tavallista, että järjestöissä ja kunnissa samat ihmiset toimivat kuntalaisten hyvinvointia rakentavissa tehtävissä. Kuntien ja järjestöjen yhteistyö on merkinnyt sitä, että ihmisille tärkeistä asioista tehdään päätöksiä lähellä kansalaisia niin, että kansalaiset voivat vaikuttaa päätösten sisältöön.

Hyvinvointivaltio luo myös edellytyksiä kansalaisten vapaaehtoiselle auttamistyölle. Julkisen hallinnon tuottamat hyvät palvelut ovat vahvistaneet ihmisten turvallisuuden tunnetta, mikä on luonut pohjan vapaaehtoistyölle.  On syntynyt lähiyhteisöjä, joihin apua tarvitsevat ovat voineet tukeutua ongelmissaan.

Hyvinvointivaltio on edistänyt luottamukseen perustuvan kansalaisyhteiskunnan syntymistä. Luottamus on niin oleellinen tekijä suomalaisessa hyvinvointivaltiomallissa, että on perusteltua puhua luottamusyhteiskunnasta.

Uhkia luottamussuhteiden yllä

Suomesta tehdään kovaa vauhtia julkisen toiminnan arvopohjaa muuttavaa kilpailuvaltiota.  Hyvinvointivaltion kehittämisestä on ohjannut solidaarisuus ja pyrkimys tasa-arvoon. Kilpailuvaltiossa markkinoiden hyödyntäminen ja taloudellinen tehokkuus ovat tärkeimpiä arvoja. Toimijoiden väliset luottamussuhteet korvautuvat markkinasuhteilla.

Markkinoiden ylivalta synnyttää kuilun julkisen vallan ja kansalaisjärjestöjen välille. Julkisia toimijoita ja järjestöjä yhdistivät yhdensuuntaiset tavoitteet sekä yhteistä etua ja avunantoa korostava arvopohja. Tämä perusta näkyi sekä järjestöjen yleishyödyllisessä auttamistyössä että palvelutuotannossa.

Kilpailuttamisvelvoite pakottaa järjestöt erottamaan omien arvojensa vastaisesti palvelutuotanto yleishyödyllisestä toiminnasta.

Kilpailuvaltiossa palvelutuotantoa ohjataan kilpailuttamisvelvoitteella, mikä on johtanut siihen, että palvelutuotannossa järjestöt rinnastetaan yrityksiin. Niillä on sijaa vain, jos ne toimivat yritysmuotoisesti ja jos ne täyttävät yritysten käyttämiä toimintamenetelmiä kuten palvelujen tuotteistamista, hinnoittelua ja suoritelaskutusta koskevat periaatteet. Yritykset määrittelevät pelisäännöt, jotka julkisissa palveluissa koskevat myös järjestöjä.

Kilpailuttamisvelvoite pakottaa järjestöt erottamaan omien arvojensa vastaisesti palvelutuotanto yleishyödyllisestä toiminnasta.  Se on vain rasitteena, että järjestöjen palvelutuotannossa on sellaista asiakkaiden tarpeiden tunnistamista ja etujen ajamista, jota yritystoiminta ei sisällä.

Julkisen vallan suhteessa järjestöihin pääasiaksi on noussut kilpailuneutraliteetin valvonta eli sen kontrollointi, että järjestöt eivät ole yrityksiä edullisemmassa asemassa palvelujen tuottamisessa.

hoitotilanneHyvinvointivaltion muutossuunta kohti kilpailuvaltiota on synnyttänyt eriarvoisuutta. Tuloerojen kasvun ohella väestöryhmien sosiaalinen etäisyys on lisääntynyt. Erityisesti tämä näkyy kaikkein heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien kohdalla. Ihmiset, joilla on toimeentulo- ja selviytymisongelmia, kokevat osattomuutta ja syrjäytymistä.  He eivät pääse mukaan yhteiskunnan vaurastumiseen.

Osattomuuden tunnetta on lisännyt ylempien sosiaaliryhmien suhtautuminen heikompiosaisiin. Sosiaalisten ongelmien syynä pidetään yhä useammin ihmisten omia valintoja. Professori Juho Saari on todennut, että hyvinvoivien ihmisten ja huono-osaisten välillä vallitsee ”empatiakuilu” ja ”solidaarisuusvaje”.  Hän on havainnollistanut suhtautumista huono-osasisiin huomiolla, että köyhä näyttää sitä laiskemmalta, mitä kauempaa häntä katsoo.

Se, että huono-osaisuuden syynä pidetään ihmisten omia valintoja, tarkoittaa käytännön toimenpiteiden tasolla sitä, että avustus- ja tulonsiirroilla ei katsota olevan tehoa.

Sosiaalipoliittisissa toimissa näkyy pyrkimys ohjata yksilön valintoja.  Keinoina on kannustusloukkujen purkaminen taloudellista tukea vähentämällä, tekemällä sosiaaliset tulonsiirrot vastikkeellisiksi ja lisäämällä niihin ohjausta ja kontrollia. Käytännössä tämä tarkoittaa pienempiä avustuksia ja pitempiä karenssiaikoja.

Markkinatalous tarvitsee rinnalleen järjestöjä, joita paikkaavat markkinoiden synnyttäviä aukkoja ja ongelmia auttamalla niitä ihmistä, joita markkinat eivät työllistä tai jotka muuten tarvitset yhteiskunnan tukitoimia.

Sosiaaliturvan uudistaminen perustuu uskoon, että markkinoita vahvistava työllisyyspolitiikka on myös parasta sosiaalipolitiikka.  Ajattelussa, jossa työllistäminen nähdään sosiaaliturvaa tuottavana keinona, väheksytään niiden ihmisten avuntarvetta, jotka kuntonsa ja terveydentilansa vuoksi jätetään työmarkkinoiden ulkopuolelle.

SMöt_liiteHyvinvointivaltiossakin on pidetty markkinoita yhteiskuntaa uudistavana voimana, mutta samalla on tunnistettu, että kaikilla ei ole mahdollisuutta selviytyä markkinoiden paineessa.  Tämän takia on katsottu, että markkinatalous tarvitsee rinnalleen järjestöjä, joita paikkaavat markkinoiden synnyttäviä aukkoja ja ongelmia auttamalla niitä ihmistä, joita markkinat eivät työllistä tai jotka muuten tarvitset yhteiskunnan tukitoimia. Tätä tarvetta kilpailuvaltio ei tunnista.

Markkinoiden voimaan uskova uudistussuunta ei saa kansalaisten jakamatonta tukea.  Julkisen hallinnon legitimiteettiin on syntynyt säröjä.  Asiantuntijat ovat varoittaneet kilpailun ja markkinoiden vaaroista ja katsoneet, että markkinasuunnasta seuraa uhkia sekä kansalaisten perusoikeuksille että heikompiosaisten asemalle.

Eriarvoisuuden kasvu on herättänyt julkista keskustelua.  Konkreettia toimiakin on tehty. Tästä hyvänä esimerkkinä on nimien kerääminen ”ei-myytävänä” -kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan kilpailun kieltämistä kehitysvammaisten palveluasumispalvelujen hankinnassa.  Aloitteen perusteluissa esitetään hyvin kilpailuyhteiskunnan arvopohja, kun sanotaan, että ”ihmisistä tulee kauppatavaraa”.

Sote-uudistuksessa ratkotaan väärää ongelmaa

Suomessa on 2000-lun alkuvuosista lähtien pyritty uudistamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisjärjestelmää. Tavoitteena on ollut säästöjen aikaansaaminen. Kun otetaan huomioon, että suomalaisen sosiaali. ja terveydenhuollon vahvuus on ollut sekä toimivuus että tehokkuus ja, että palvelujen merkitys ihmisten hyvinvointiin on rajallinen, on hyvät perusteet väittää, että uudistamisen kohde on valittu väärin.

Hallintojärjestelmät eivät ratkaise palvelujen toimivuutta. Järjestelmän teknistä muotoa tärkeämpää on järjestelmän taustalla olevat arvot. Kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta järkevämpää olisi ikuisuuksiin jatkuvan järjestelmäuudistuksen sijasta kohdistaa päähuomio siihen, miten pystytään vahvistamaan ihmisten osallisuutta ja luottamusta.

Nämä asiat ovat olleet mukana uudistuksessa julkislausumien tasolla, mutta puheet ja teot ovat olleet ristiriidassa keskenään. Jos luottamus tunnistettaan keskeiseksi hyvinvoinnin tekijäksi, uudistamisen perusidea pitää muuttaa. On syytä olla huolissaan suurten palvelutuotantokokonaisuuksien synnystä ja tuotannon keskittymisestä suurille yrityksille.

Pakottamista yritysmäiseen toimintaan ei saa sallia niissä palveluissa, joiden käyttäjinä ovat haavoittuvassa olevat ihmisryhmät. Palveluja ja muuta auttamistyötä ei tule erottaa toisistaan vaan tulee luoda edellytyksiä sellaisille verkostoille, joissa julkiset toimijat, järjestöt ja paikalliset yritykset yhdessä luovat osallisuutta ja auttavat kaikkia ihmisryhmiä selviytymään elämässään.

iltajuhla

 

Blogin pohjana oleva puhe on pidetty Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja KVPS Tukena Oy:n yhteisen juhlaseminaarin iltatilaisuudessa 19.9.2017 Tampereella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s