Tepsivätkö Atkinsonin reseptit huomisen Suomessa?

Hiilamo

ARVIO – Professori Heikki Hiilamo julkaisi taannoin 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi (Kalevi Sorsa -säätiö 2017). Suomessa on kuudenneksi pienimmät tuloerot Eurostatin tilaston mukaan: Vuoden 2014 tilastossa tuloerot ovat Gini-indeksillä mitattuna Suomea pienemmät vain viidessä maassa (Norja, Islanti, Ruotsi, Slovenia ja Tšekki). Vaikka tuloerot ovat olleet kohtuullisesti hallinnassa, silti puheenvuoron aihepiiri on äärimmäisen tärkeä.

Tulo- ja varallisuuserot vaikuttavat merkittävästi koulutukseen, terveyteen ja osallisuuteen. Niiden kasvamisella on vaikutusta myös turvallisuuteen ja koko yhteiskunnan eheyteen. Pääministeri Juha Sipilä onkin asettanut professori Juho Saaren johdolla toimivan työryhmän pohtimaan, miten tuloerojen kasvuun ja eriarvoistumiseen voidaan puuttua.

Entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen hyökkäsi Iltalehden blogissaan (7.6.) rajusti ja osin asiattomasti Hiilamoa ja Hiilamon tieteellistä uraa kohtaan. Tuskin kukaan voi asettaa kyseenalaiseksi kahden alan tohtorin ja kolmannen alan maisterin tieteellistä pätevyyttä. Tarvittaisiin tosin analyyttistä keskustelua, ovatko yhteiskuntapoliittiset johtopäätökset toimivia vai ei.

Hiilamon esittelemät viidentoista lääkkeen reseptit on London School of Economics -yliopiston professorilta, tuloerotutkimuksen merkittävältä pohdiskelijalta Anthony Atkinsonilta (1944–2017). Hiilamo toteaa, että Suomessa on toki jo toteutettu monia Atkinsonin ehdotuksia, osan toteuttamisen vaikeuksia Hiilamo itsekin pohtii. Käyn kaikki ehdotukset läpi muutamin, nopein kommentein.

Joidenkin lääkkeiden kohdalla analyysi Suomen toimista jää puuttumaan tai puolitiehen. Esimerkiksi kohdassa 7/15 otetaan esille se, että Atkinson ehdottaa tuloerojen kaventamista valtion tuottavaa omaisuutta kasvattamalla. Viime vuoden ja tämän vuoden alun merkittävä poliittisen keskustelun aihe ja hallituksen toimenpide oli järjestellä valtion omistuksia niin, että syntyy Valtion kehitysyhtiö Vake Oy. Yhtiön toimialana on perustaa, omistaa, hallinnoida ja kehittää toisia osakeyhtiöitä sekä luovuttaa tai hankkia niiden osakkeita. Ja tavoitteena on kasvattaa valtion dynaamista omaisuutta eli laittaa Sipilän sanoja lainaten ”tase töihin” – ja siihen Hiilamokin viittaa.

Suomessa tätä ideaa onkin toteutettu jo esimerkillisesti. OECD:n mukaan eurooppalaisessa vertailussa Suomi on kärjessä; valtion omistamien yhtiöiden arvo on Suomessa poikkeuksellisen suuri. Valtion omaisuutta pyritään jatkossa käyttämään yhteiskunnan uudistamiseen ja mm. työllisyysasteen nostoon – eikä vain budjettipohjan paikkailuun.

Ykkösehdotus (1/15) on tulevaisuuden avainkysymyksiä. Atkinsonin mukaan – Hiilamo kirjoittaa – politiikan tulisi rohkaista innovaatioita, jotka työllistävät ihmisiä ja painottavat palveluissa inhimillistä ulottuvuutta. Atkinson huomauttaa, että robottien omistus vaikuttaa merkittävästi tulonjakoon – mutta myös, etteivät markkinat kykene päättämään yhteiskuntien kannalta optimaalisia teknologian kehityssuuntia.  Hiilamo toteaa omissa pohdinnoissaan, että ehdotus työllistävän teknologian suosimisesta on abstrakti eikä sitä ole helppo panna toimeen, koska teknologian suuntaa on vaikea ennustaa ja siihen on vielä vaikeampaa vaikuttaa – ainakaan pienessä ja avoimessa taloudessa.

Yhtälö ei ole tosiaankaan niin yksinkertainen, että robotisaatio johtaisi työttömyyteen. Uudessakaupungissa on otettu käyttöön automaatiota ja robotteja ennennäkemättömän paljon. Silti autotehdas työllistää aivan hurjan määrän uusia työntekijöitä.

Ja taas Norjassa aikaansa viettäneeltä Hiilamolta on jäänyt huomaamatta jäätävä keskustelu taksitoiminnan uudistamiseksi. Hiilamo ehdottaa, että ”ehkä Suomessakin olisi syytä suosia – taksilupayrittäjien vastustuksesta huolimatta – Uberin kaltaisia mobiiliteknologiaan perustuvia ihmiskeskeisiä kuljetuspalveluita?” Episodia voi pitää detaljina, mutta sillä on suuri symbolinen arvo. Yhteiskunnan uudistaminen on jatkuvaa taistelua eri intressien välillä – haluammeko kuka-vain-taksinkuljettajana-autoja vai luotettavaa ja turvallista vanhaa taksijärjestelmää?

Atkinsonin ehdotus 2/15 liittyy eriarvoisuuden kaventamiseen suuryritysten ”kesyttämisellä”. Moitetta saavat Hiilamolta myös hallitukset, jotka ovat usein polvillaan suuryritysten edessä houkutellakseen isoja investointeja. Mutta jos ei ole (järkeviä) investointeja, ei ole juurikaan talouskasvua eikä ole sitä, millä toteutetaan sosiaalipolitiikkaa. Jos katsoo investointikäyrää viimeisen kymmenen vuoden ajalta niin se antaa kyllä vakavan aiheen yrittää aktivoida investointeja. Ja nythän ne ovat lähteneet kasvuun.

Hiilamon esille ottama Atkinsonin ehdotus 3/15 osuus tämän päivän politiikan ytimeen. Työvoimapolitiikassa on alettu halveksua ns. tempputyöllistämistä ja on alettu väheksyä esimerkiksi järjestöjen työllistämishankkeita, jotka ovat työn ohella tarjonneet osallisuutta ja kannattelevia verkostoja. Atkinson ehdottaa, että hallitukset ottaisivat tavoitteeksi työttömyyden ennaltaehkäisemisen ja vähentämisen ja tukisivat tätä takaamalla minimipalkkatyötä jokaiselle, joka sellaista haluaa- vähän niin kuin Suomessa on ollut työllistämistöitä ja sittemmin kuntien ja järjestöjen erilaisia hankkeita.

Suomen työllistämispolitiikassa on alettu korostaa vain pääsyä avoimille markkinoille, mikä on osalle sula mahdottomuus. Tukityöpaikkojen ensisijainen tarkoitus – Hiilamo kirjoittaa – ei kuitenkaan Atkinsonin mukaan olekaan se, että ne toimisivat askelmina yksityiselle sektorille. Työpaikat antavat jokaiselle mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan ja lujittavat työn arvoa yhteiskunnassa.

Kattavan sosiaaliturvan Suomessa tukityöpaikat eivät maksaisi kovinkaan paljon.

On helppo yhtyä Hiilamon käsitykseen, että kattavan sosiaaliturvan Suomessa tukityöpaikat eivät maksaisi kovinkaan paljon, sillä palkka säästäisi työttömyysturva-, asumistuki- ja toimeentulotukimenoja ja toisi välittömiä ja välillisiä verotuloja.

Suomessa keskustelu yritysjohtajien ja muiden kohtuuttomista palkoista ei ole päässyt juuri alkua pidemmälle, Hiilamo toteaa (4/15). Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjaus valtion omistajapolitiikkaa koskevaksi valtioneuvoston periaatepäätökseksi (12.5.2016) linjaa kuitenkin suosituksina palkkoja ja etuisuuksia siellä, mihin hallituksella on jonkinlaista ohjausvaltaa eli valtionyhtiöissä.

Eettistä keskustelua teemasta tulee käydä laajemminkin, vaikka lainsäädännölliset keinot rajoituksiin taitavat olla mahdottomia toteuttaa. Johdon palkkauksen tulee olla järkevässä suhteessa muun henkilöstön palkkaukseen. On moraalitonta, jos esimerkiksi yt-tilanteessa väkeä vähennetään ja johto nostaa palkkojaan tai bonuksiaan.

Ehdotus (5/15) – että hallitus antaisi kaikille kansalaisille mahdollisuuden sijoittaa valtion velkakirjoihin, jotka takaisivat tietyn reaalituottotason – on kiinnostava ja hyväntahtoinen, mutta esityksen suhdetta korkomarkkinoiden kehitykseen ei riittävästi analysoida Hiilamon paperissa.

Anthony Atkinson huomauttaa, että perinnöt ovat tärkeä tekijä siinä, miksi rikkaat säilyttävät asemansa sukupolvesta toiseen. Atkinson ehdottaakin (Hiilamolla 6/15), että kaikki täysi-ikäisyyden saavuttaneet saisivat pääomalahjoituksen eli vähimmäisperinnön (”perusperinnön”?) ikään kuin starttirahana. Hiilamo näkee ehdotuksessa positiivisia puolia mm. nuorten talouskasvatuksen välineenä, mutta samalla kysyy, kuinka tarpeellinen tämänkaltainen ”starttiraha” on Suomessa, missä korkeakoulut eivät peri lukukausimaksuja, opiskelua tuetaan valtion varoista ja asumistukijärjestelmä on melko kattava.

Hiilamon ehdotuksessa 8/15 Anthony Atkinson ehdottaa rohkeasti tulojen mukaan kiristyvää ansiotuloveroa 65 prosenttiin asti ja samanaikaista veropohjan laajentamista. Veropohjalla tarkoitetaan niiden tulojen määrää, jotka ovat verotuksen piirissä. Atkinson perustelee ehdotustaan yhtäältä ”kuninkaan aarteella” eli suurimmalla mahdollisella verokertymällä ja toisaalta reiluudella.

Ehdotus on joillekin poliittisesti varmaan houkutteleva, mutta asioita yksinkertaistava ja siksi ongelmallinen. Otan vain yhden esimerkin. Kun yrittäjä palkkaa uuden asiantuntijan, yrityksen tulee saada tulovirtaa sisään kaksin, usein jopa kolminkertainen määrä suhteessa maksettuun palkkaan. Kun yritykseen tulee satanen, voi olla, että kaikkien kustannusten, kulujen, maksujen, vuokrien ja verojen jälkeen asiantuntijalle jää parikymppiä käteen. Mitä useammassa kohtaa on välillisiä ja välittömiä veroja, sitä suuremmaksi työllistämisen kynnykset nousevat. Lopputulos on se, että valtion verokertymä ei kasvakaan, ja reiluus on vain juhlapuhetta.

Tässä olla niin Hiilamon kuin Atkinsonin pohdintojen ydinongelmassa; ne sopivat johonkin vanhaan maailmaan, jota ei ole enää olemassa eikä se ole myöskään palaamassa. Mihinkään ei ole muuttunut sekään tosiasia, että pääomat ovat yksi tuotannontekijä. Yhteiskunnan tuiki tarpeelliset investoinnit tarvitsevat pääomia. Ehdotus (9/15), että pääomatuloja ja ansiotuloja verotettaisiin samalla prosentilla (siten, että alimmalla tulotasolla ansiotuloista olisi mahdollista tehdä tuntuva vähennys), on sekin houkutteleva, mutta sitten pitäisi ottaa poliittinen vastuu siitä, jos pääomat karkaavat vähemmän verotettuihin maihin ja kohteisiin. Rahalla ei ole isänmaata. Valitettavasti.

Hiilamo ei pidä ehdotuksia perintöveron (10/15) ja kiinteistöveron (11/15) korottamisista ongelmattomina, mutta tuo esiin Atkinsonin ehdotukset kiristyksistä. Miten turvataan esimerkiksi yritysten sukupolvenvaihdokset, jos perintöverotus on korkea?

Lapsilisien verottaminen (12/15) olisi Hiilamon mukaan suuri periaatteellinen ratkaisu, joka tasaisi lapsiperheiden välisiä tuloeroja. ”Lapsilisien tasoa voisi nostaa tuntuvasti, jolloin pienituloisimmille jäisi niistä enemmän käteen. Jos lapsilisät ulotetaan 17-vuotiaille, lisän maksaminen pitäisi liittää siihen, että nuori osallistuu koulutukseen.”

Iät ja ajat lapsilisien maksamista kaikille verottomina on perusteltu sillä, että se pitää keskiluokan ja rikkaat hyvinvointivaltion tukijoina. Tätä näkökulmaa olisi tullut pohtia enemmän; Hiilamokin toteaa, että meillä nykyinen malli on ollut ”universalismin kulmakivi”.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa osallistumistulo on otettu vakavaksi vaihtoehdoksi nyt kokeilussa olevan perustulon rinnalla.

Hiilamo on tehnyt muutoinkin suuren työn pohtiessaan osallistumistuloa (13/15). Atkinson määrittelee osallistumisen laajasti sosiaalisesti hyödyllisenä toimintana. Työikäisille se voisi tarkoittaa täysi- tai osapäiväistä työtä, yrittäjätoimintaa, koulutusta, harjoittelua, aktiivista työnhakua, lasten tai vanhusten hoivaa tai säännöllistä vapaaehtoistyötä. Hiilamon mukaan osallistumistulon avulla aktivointiastetta voitaisiin nostaa dramaattisesti. Yhteiskunnallisessa keskustelussa osallistumistulo on otettu vakavaksi vaihtoehdoksi nyt kokeilussa olevan perustulon rinnalla.

Hiilamo kirjoittaa (kohta 14/15), että ”perustulokokeilu ja aktiivisuus erilaisten uusien perusturvamallien kehittämisessä herättävät kuitenkin toiveita, että sosiaaliturvan korjaamiseksi tehtäisiin uusi yritys”. Hiilamolta on jäänyt huomaamatta, että hallitus oli jo puoliväliriihessä sopinut sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen valmistautumisesta. Onko puhtaampi vakuutusmalli nykyistä parempi, on pohdittava asia, mutta suomalaisen sosiaalipolitiikan ikuinen kiistakysymys se ainakin on ollut. Työelämän ja elämänkaarien muutos kuitenkin pakottavat uudelleenarviointiin koko sosiaaliturvassa.

Ehdotus 15/15 liittyy kansakuntien kehitysaputavoitteeseen ja on sinänsä tärkeä muistutus globaalista solidaarisuudesta.

Mitä Heikki Hiilamon 15 reseptistä tuloerojen kaventamiseksi jää käteen? Parhaimmillaan julkaisu on tiivistelmä tuloerotutkimuksen grand old manin, Anthony Atkinsonin laajasta pohdinnasta ja keinovalikoimasta eriarvoisuuden vähentämisessä. Huonoimmillaan julkaisu on ase populistien käsissä; maailma ja talouselämä eivät ole ihan niin yksinkertaisia kuin jotkut esitykset antavat ymmärtää. Silti ehdotukset kannattaa käydä läpi.

Jorma Niemelä

Yksi kommentti artikkeliin ”Tepsivätkö Atkinsonin reseptit huomisen Suomessa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s