Onko järjestöillä sijaa sotessa?

BLOGI – Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta valmistelleet linjasivat viime viikolla (9.5.) pienten tuottajien asemaa valinnanvapausmallissa.

Linjauksen mukaan pienillä yrityksillä ja järjestöillä on hyvät edellytykset toimia asiakassetelipalvelujen ja henkilökohtaisen budjetin palvelujen tuottajina. Henkilökohtaisen budjetin piirissä olevan rahavirran arvioidaan olevan vuosittain noin 1,4 miljardia euroa ja asiakassetelien piirissä noin 1,6 miljardia euroa.

_JAN6279Valtio voi linjauksen mukaan asettaa maakuntien ohjauksessa tavoitteita riittävän laajalle asiakassetelin käytölle, jotta vahvistetaan pk-yritysten asemaa ja lisätään kilpailua.

Vaikka sote-keskusten palveluvalikoima on laaja, pienet yritykset voisivat stm:n mielestä toimia myös sote-keskuksen tuottajana yhteistyösopimusten, yhteisen yrityksen tai osuuskunnan kautta.

Valinnanvapauslain mukaan sote-keskus voi hankkia 40 prosenttia toiminnastaan muilta toimijoilta. Tämä antaa mahdollisuuksia ammatinharjoittajille, pienille yrityksille ja järjestöille. Tämän lisäksi sote-keskus ja maakunnan liikelaitos voisivat täydentää omaa palvelutuotantoa ostamalla sosiaali- ja terveyspalveluja pieniltä ja mikroyrityksiltä kilpailuttamalla tai suorahankintoina.

Ministeriö tuo muistiossaan esiin sen, että käynnissä olevien valinnanvapauskokeilujen osoittaneen, että pienemmillä yrityksillä on edellytyksiä toimia sote-keskuksen tuottajana. Nämä ovat ilahduttavia uutisia, mutta ei pidä vähätellä valinnanvapauden kannalta niitä ongelmia, joita giljotiinikilpailutus on tuonut. Moni järjestö on joutunut vuosien varrella ajamaan alas palveluitaan. Millä pääomilla nyt nostetaan esiin vaihtoehtoja, joista valitaan?

Toisaalta kaavailtu tuottajaksi hyväksymismenettely auttaa alkuun, jos vain pääomia ja luottamusta markkinoihin on. Niin ikään kapitaatiokorvaukseen tehdyt muutokset voivat hieman auttaa niitä, jotka aivan erityisesti haluavat auttaa esimerkiksi moniasiakkaita.

Markkinoiden toimivuus halutaan varmistaa tavalla, joka voi kääntyä kyllä itseään vastaan. Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmän esitysluonnoksessa ehdotetaan lisättäväksi kilpailulakiin määräaikainen sosiaali- ja terveyssektorin yritysjärjestelyjä koskeva yrityskauppavalvontasäännös. Sen perusteella lähes kaikki alan yrityskaupat tulisivat väliaikaisesti kilpailu- ja kuluttajavirastolle ilmoitettavaksi. Yrityskauppavalvonnan puuttumiskynnys säilyisi ennallaan.

Jotkut palveluja tuottavat järjestöt ovat panikoineet jo nyt sote-kaavailuista. Järjestelmän, ei nykyisen eikä tulevan, ongelmia ei oikein voi hoitaa tällaisilla säännöksillä. Olisi paljon parempi, jos maakunnalla olisi esitettyäkin vahvempi oikeus ja jopa velvollisuus huolehtia aidon valinnanvapauden toteutumisesta niin, että julkinen, yksityinen ja kolmannen sektorin palvelut olisivat maakunnittain saatavilla myös sote-keskusten osalta. Epävarmoja näkymiä suitsitaan parhaiten luomalla järjestelmä, joka vähentää riskejä ja epävarmuuksia.

Kirjeessä jatkuu sama terminologinen – sanoisiko – moninaisuus tai jopa sekavuus, jota on lakiperusteluissakin. Joskus puhutaan yrityksistä ja järjestöistä ja toisessa analogisessa kohdassa vain yrityksistä, vaikka asiayhteydestä voisi päätellä, että tässä puhutaan myös järjestöjen yrityksistä.

Näistä pulmista huolimatta linjaus oli tervetullut. Ehkä saamme vielä linjauksia kansalaistoiminnan asemasta kunnissa (hyte) ja maakunnissa (sote) ja varsinkin ns. välialueen palveluista, joista olisi aivan välttämätöntä huolehtia.

Oleellisinta olisi nyt se, että järjestöt valmistautuisivat rivakammin tulevaan uudistukseen. Mahdollisuuksia on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s