Tutkimus- ja kehittämistehtävät uudessa maakuntahallinnossa

ANALYYSI – Tutkimus- ja kehittämistoiminnasta on niin maakuntalakiluonnoksessa kuin lakiluonnoksessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Olisiko niistä mahdollista muodostaa dynaamisempi ja nykyaikaisempi kokonaisuus, joka hyödyntäisi maakunnan kaikki voimavarat?

Pääministeri Juha Sipilä sanoi viime keväänä tieteentekijöille puhuessaan odottavansa esityksiä instituutioiden ja sellaisten käytäntöjen uudistamiseksi, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että viime vuosikymmenen tutkimus- ja innovaatiopolitiikka ei ole täyttänyt selvästi sille asetettuja tavoitteita. Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti on puhunut älykkäiden organisaatioiden ja ekosysteemien merkityksestä sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa että laajemminkin.

stm_logo_tassa_tulee_muutos_violettiNäiden koordinaattien varassa tarkastelen lausuntokierroksella olevia lakiluonnoksia maakuntalaiksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi perusteluineen. Tavoite on, että tutkimus- ja kehitystyö parhaalla mahdollisella tavalla palvelisi ihmisiä ja yhteisöjä.

Maakuntalakiehdotuksessa ja sen perusteissa on useita kehittämiseen liittyviä tehtäviä, mutta ne eivät avaudu kovinkaan systeemaattisina ja selkeinä kokonaisuuksina – enemmänkin luetteloina aikaisemmista, maakuntahallinnolle eri organisaatioilta siirtyvistä tehtävistä. Lakiehdotuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen perusteluissa kuvastuu yhtäältä vanhojen toimintojen siirtäminen ja toisaalta varovainen uudistaminen. Uudistuspyrkimys näkyy muiden muassa sosiaalialan vahvempana mukaanottona, ml. sosiaalialan osaamiskeskuksien siirtäminen yleisiin kehittämisrakenteisiin.

Kiinnostava avaus on se, että tulevaisuudessa ”kaikkien maakunnan järjestämisvastuulla olevia palveluja tuottavien yhtiöiden ja yhteisöjen on osallistuttava palvelujen kehittämiseen maakunnan määrittelemällä tavalla”. Kehittämistoimintaan osallistumisvaatimuksessa tulee lakiperustelujen mukaan ottaa huomioon niiden tosiasialliset edellytykset olla mukana kehittämistoiminnassa.

Perinteinen tiedelähtöisyys versus tutkimusperustainen kehittäminen

Terminologia on osin horjuvaa, aiemmista määrityksistä nousevaa. Monissa kohdin tieteellisen tutkimuksen määritteenä on – voimassa olevaan terveydenhoitolakiin perustuen – ”yliopistotasoinen”, vaikka sitten toisissa yhteyksissä organisaatioiden ja lähestymistapojen moninaisuus on huomioitu.

”Tutkimusperustaisessa kehittämistoiminnassa” – lakiperusteluissa todetaan – ”yhteistyö yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja alan järjestöjen kanssa on tärkeää”. Useissa kohdin puhutaan yhteistyöstä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa. Muualla lainsäädännössä korkeakouluilla tarkoitetaan niin tiede- kuin ammattikorkeakouluja: ”Ammattikorkeakoulut ja yliopistot muodostavat yhdessä korkeakoululaitoksen”. Yksinkertaisempaa olisi puhua yleisnimikkeellä korkeakoulu tai tarvittaessa yksilöidymmin käyttää sanaparia yliopisto ja ammattikorkeakoulu.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n selvityksen (Kokko, Peltonen ja Honkanen [toim.] 2009) mukaan esimerkiksi perusterveydenhuollon kehittämistoiminnassa erityisen lupaavia ovat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rakentamat kumppanuudet. Selvityksen mukaan ”monissa ammattikorkeakouluissa on virinnyt perusterveydenhuoltoon tai koko kunnalliseen peruspalvelujärjestelmään suuntautuvaa vilkasta tutkimus- ja kehittämistoimintaa”. Organisaatiolähtöisen määrittelyjen sijasta olisikin mahdollista lähteä tieteellisestä tasosta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavaa ja tehokasta ohjausta koskeneessa selvityshenkilöraportissa (Kauppila ja Tuulonen 2016) korostetaan tieteellisen toiminnan rinnalla kehittämistyötä: ”On tärkeä vahvistaa tutkimuksellista kehittämistoimintaa”. Tutkimuksellisella kehittämistoiminnalla selvityshenkilöt tarkoittavat tiedontuotantoa, jossa kysymyksenasettelut nousevat käytännön toiminnasta ja rakenteista – tässä tapauksessa sosiaali- ja terveydenhuollosta.

Tällöin ei heidän mukaansa puhuta vain tutkimustiedon soveltamisesta vaan uudesta tiedonmuodostuksen tavasta, jossa tutkimus on selkeästi uudistustyötä avustavassa roolissa. ”Pääpaino on kehittämistoiminnassa, jossa ja jonka tueksi hyödynnetään tutkimuksellisia periaatteita ja menetelmiä.” Osa lakiluonnospaketin terminologiasta suuntautuu tieteelliseen tutkimukseen, osa taas ainakin implisiittisesti tutkimusperustaiseen kehittämistoimintaan. Molempia tarvitaan. Rahoitusmallien rakentamisessa tämä tulisi ottaa huomioon.

Maakunnan kehittämistehtävät pois lukien sosiaali- ja terveydenhuolto

Maakuntalakiluonnoksen 6. pykälässä (Maakunnan tehtäväalat) on muutamassa kohdassa kehittämiseen liittyviä tehtäviä, erityisesti kohdassa 9. Kootusti ne voidaan hahmottaa seuraavasti:

uusi-kehittamiskaavio
Kuvio 1. Maakunnan kehittämistehtävien kokonaisuus

Kaavion terminologiassa on jo ennakoitu se, että työ- ja elinkeinoministeriön on tarkoitus yhdistää ja uudistaa ELY-keskusten ja TE-toimistojen tarjoamat yritys-, työ- ja elinkeinopalvelut maakuntauudistuksen yhteydessä julkisiksi kasvupalveluiksi.

Osaa kehittämistehtävistä voisi luonnehtia vaikka pelkiksi ”edistämistehtäviksi”. Mutta kehittämistyön kovaa ydintä on esimerkiksi se, että alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetussa laissa (7/2014) tarkoitetut aluekehittämisviranomaisen tehtävä ja aluekehittämiseen liittyvät kaikki tehtävät siirtyvät maakunnille. Niinikään innovaatioympäristöjen kehittäminen ja rahoittaminen ovat merkittäviä tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin liittyviä tehtäviä.*

Aluekehityksessä usein korostetaan sekä inhimillisen pääoman että sosiaalisen pääoman merkitystä. Koulutuksen ja osaamisen kehittäminen sekä mm. kulttuurin edistäminen sopivat siis kokonaisuuteen.

Maakunnan ykköstehtävä on maakuntalakiluonnoksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto, mutta sen kehittämistehtävistä ei säädettäisi maakuntalaissa vaan laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen

Lakiehdotuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen perusteluissa on suhteellisen laajasti käsitelty tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Yksi merkittävimmistä asioista on sosiaalitieteellisen tutkimuksen nostaminen perinteisesti vahvan terveystieteellisen tutkimuksen rinnalle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnassa ovat rinnakkain sekä maakunnallinen kehitystyö että varsinkin viiden yhteistoiminta-alueen rooli: ”Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakuntien on kehittämistehtäväänsä liittyen sovittava muiden samaan yhteistyöalueeseen kuuluvien maakuntien kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoiminnan yhteistyöstä” (36§). Kolmantena tason on vahva valtakunnallinen ohjaus ja rahoitus.

sote-tki
Kuvio 2. Soten kehittämistasot

Laki antaa sekä maakunnille että yhteistoiminta-alueille yhteistyövelvoitteet kehittämistyössä. Maakuntien osalta otetaan esille niiden osallistuminen (1) ”kansalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen” sekä velvoite toimia yhteistyössä (2) kuntien kanssa. Yhteistyötahoiksi nostetaan myös (3) koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoimintaa harjoittavat organisaatiot.

Maakuntien yhteistoiminta-alueiden osalta todetaan, että niiden ”on tehtävä yhteistyötä uusien menetelmien, tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä yliopistojen, korkeakoulujen, järjestöjen ja elinkeinoelämän kanssa”. Lakiluonnoksen 40. pykälässä todetaan, että ”sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien maakuntien on asetettava nelivuotiskaudeksi yhteinen sosiaali- ja terveystieteellinen tutkimustoimikunta mahdollisine jaostoineen”.

Tutkimustoimikuntaan tulee monitieteinen edustus yhteistyöalueen maakuntien toimintayksiköistä. Sille on annettu myös valtaa, koska se päättää tutkimusrahoituksen myöntämisestä alueellaan hakemusten perusteella. Vaikka esitys on eräiltä osin perusteltu, se saattaa johtaa yksittäisen maakunnan osalta mahdollisesti eritahtiseen kehitystyöhön yleisen kehittämisen ja sote-kehittämisen osalta.

Edelleen maakunnille annetaan tehtäväksi se, että ”sosiaali- ja terveydenhuollon osaamistarpeen arviointia ja ammatillisen osaamisen kehittämistä on tehtävä yhteistyössä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa”. Maakuntalain puolella on sama velvoite toisin sanoin ja ehkä osin sisällöinkin: Maakunta hoitaa alueellisen lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakointia ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelua. Varmastikin lakiehdotuksen lopullisessa kirjoittamisessa nämä synkronoidaan keskenään.

Vähäinen, jopa puuttuva kansainvälisyys

Maakunnassa siis kohtaavat niin vertikaaliset (kunta, kansallinen) kuin horisontaaliset yhteistyötasot (eri organisaatiot). Kansainvälisyys ei ole lainkaan esillä; maakunta voi maakuntalakiluonnoksen mukaan toki lisäksi hoitaa tehtäviinsä liittyviä kansainvälisiä asioita ja yhteyksiä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lakiluonnoksen perusteluissa nähdään laaja-alaisesti se, että uusien menetelmien, tuotteiden ja palvelujen kehittäminen yhteistyössä yliopistojen, korkeakoulujen, järjestöjen ja alueen elinkeinoelämän kanssa vahvistaa paitsi sosiaali- ja terveydenhuoltoa, myös alueen elinvoimaa ja yritystoimintaa. Perusteluissa korostetaan, että ”näitä tehtäviä varten tarvitaan yhteistyörakenteet alueen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä muiden tarvittavien alueellisten ja kansallisten tahojen kanssa”. Tästäkin puuttuu kokonaan kansainvälisen yhteistyö.

Kaikissa korkeakouluissa ja useissa yrityksissä kansainvälisyys on jo arkipäivää. Merkittävä osa tutkimus- ja kehittämistyöstä tehdään kansainvälisten partnereiden kanssa. Oleellisinta tki-toiminnassa tänä päivänä onkin päästä mukaan kansallisiin ja/tai kansainvälisiin tutkimusverkostoihin. Niiden kautta osaamista ja vaikuttavuutta voidaan kanavoida omaan maakuntaan.

Mutta tämä toiminta tarvitsee oman, alueellisen sillanpääasemansa, jonka kautta vuorovaikutus voi toteutua. Sellaisena voi toimia oman alueen korkeakoulutus. Ehdotettu maakuntarakenne ja korkeakoulujen rakenne mahdollistaa tämän.

Maakunnan kehittämistoiminnan kokonaisuuden tarkastelua

Itsehallinnollisesta väliportaanhallinnosta tulee merkittävä toimija julkishallintoon. Maakunta- ja sote-järjestämislakia on mitä ilmeisemmin valmisteltu koordinoidusti, mutta siten, että kaikilta osin ei ole eri kokonaisuuksia sovitettu yhteen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys- ja tutkimustoiminnan erillisyys muusta maakunnan vastaavasta toiminnasta on eräin osin perusteltua. Se muodostaa oman selkeän kokonaisuuden, jonka oman tutkimus- ja kehittämistoiminnan volyymistä on pidettävä huolta.

Toisaalta sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen tarvitsee entistä kipeämmin muita kuin perinteisesti siihen liittyviä tieteenaloja. Esimerkiksi jopa niin etäiseltä tuntuvan tieteenalan kuin maantieteen hyödyntäminen on antanut arvokasta tietoa palveluverkon rakentamiseen: Sosiaali- ja terveyspalveluverkon kehityskuvaa 2025 on tarkasteltu paikkatieto- ja saavutettavuusperusteisesti Sitran tukemassa Oulun yliopiston hankkeessa (Lankila ym. 2016). Jos digitalisaation hyödyntäminen otetaan todesta, yhteistyö tekniikan, tietojenkäsittelyn, palvelumuotoilun jne. kanssa on peruslähtökohta.

Lakiperusteluissa korostetaan, että ”sosiaali- ja terveydenhuollon uudistumista tukevan toimintakulttuurin, kehittämiskäytäntöjen ja kehittämisosaamisen vahvistuminen tarvitsee tuekseen maakunnan monialaisen kehittämistoiminnan”. Tavoite on siis yhdistää sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoiminta integroituneeksi kokonaisuudeksi. Monialaisuus olisi mahdollista laajentaa siten, että ei tarvita vain sosiaalialan ja terveysalan yhteistyötä, vaan laajempaa monitieteistä otetta ja kansainvälistä yhteistyötä.

Tulevien maakuntien tehtäviä voidaan tarkastella kolmena kokonaisuutena:

maakunnanjohtamiskolmio_perusvers
Kuvio 3. Maakunnan tehtävät

Jokaiseen tehtävään on liitetty tendenssejä kuvaava adjektiivi. Palvelevalla hallinnolla tarkoitetaan kaikkia niitä viranomaistehtäviä, joita väliportaanhallinnolla tulee olemaan . Niiden tehtävänä on palvella kansalaisia ja yhteisöjä. Samaa asiakaslähtöisyyttä ja selkeitä palveluprosesseja odotetaan maakunnan hallinnollisilta palveluilta kuin odotetaan tulevilta sote-palveluilta.

Osallistavalla hyvinvoinnilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tulevaisuuden yksi keskeinen haaste on saada kansalainen osallistumaan terveytensä vaalimiseen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu jatkossa niin kunnille kuin maakunnillekin, mutta varsinaisten sote-palveluiden järjestämisvastuu tulee yksiselitteisesti maakunnille.

Uudistuvalla elinvoimalla tarkoitetaan kaikkia kehittämis- ja tutkimuspalveluita – ei kuitenkaan lakiluonnosten ja sen perusteluiden mukaan soteen liittyviä: Ne ovat omanaan soten (eo. kaaviossa termin Osallistava hyvinvointi alla) alla. Myös kunnilla on elinvoimatehtävä ja tässä kunta ja maakunta ovat – Timo Reinan sanontaa käyttäen – siamilaisia kaksosia. Monet elinvoimakysymykset koskettavat kuitenkin laajempaa aluetta kuin vain yhtä kuntaa.

Hallinnoinnin sijasta painopiste innovaatioekosysteemiin?

Väliportaanhallinto epäonnistuu mielestäni kehitystehtävässään, jos se näkee roolinsa vain viranomaisena, joka hallinnoi. Perimmältään kyse on maakuntien kaikkien voimavarojen virittämisestä yhteistyöhön maakunnan ja sen väestön hyväksi. Kysymys on innovaatioekosysteemin – tai terminologian käytöstä riippuen innovaatioekosysteemien – edistämisestä.

Ekosysteemejä pidetään lähtökohtaisesti itseorganisoituvina ja itseuudistuvina järjestelminä, joiden elinkaari kattaa neljä eri vaihetta: synty, laajeneminen, johtoasema ja uudistuminen tai kuolema (Rinkinen ja Harmaakorpi 2014). Tämän oivaltaminen auttaa hahmottamaan innovaatioekosysteemit verkostoina, joita maakunta ei voi ”hallinnoida”, mutta joita se pystyy edesauttamaan. Maakunta voi tuoda myös tarpeellista jatkuvuutta – kunhan prosessien uudistumisesta huolehditaan. Oleellista on verkostoitua ja verkottaa kaikki ne tahot, jotka voivat tuoda kehityspanoksensa maakunnan hyväksi – samalla itse siitä hyötyen. Innovaatioekosysteemin prosesseja voi olla samanaikaisesti useita eri laajuisia ja eritasoisia.

Yliopistojen tehtävänä on ”toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta”. Ammattikorkeakoulujen yksi lakisääteinen tehtävä on aluekehitys. Sitä toteuttaessaan tiede- ja ammattikorkeakoulut ovat pyrkineet ainakin jossakin määrin sitomaan hanketoimintansa maakunnallisiin strategioihin – ovathan yliopistot ja ammattikorkeakoulut olleet myös mukana maakuntastrategioiden luonnissa. Tulevat maakuntastrategiat olisivat keskeisiä lähtökohtia innovaatioekosysteemien luomiselle.

Jokaisella maakunnalla on mahdollisuus virittää innovaatioekosysteemin esimerkiksi alueen oman korkeakoulun tai omien korkeakoulujen ympärille:

uusi-maakuntakk
Kuvio 4. Korkeakoulut maakunnittain**

Suomalaisen innovaatiojärjestelmän kansainvälisessä arvioinnissa nähtiin jo vuonna 2009, että suomalainen ammattikorkeakoulujärjestelmä on elinkeinoelämän tarpeiden kannalta sijoittunut mielekkäästi (Evaluation of the Finnish National Innovation System, TEM 2009).

Maakuntauudistuksen kannalta on erinomainen mahdollisuus, että kaikki maakunnat voivat hyödyntää vähintään yhtä alueensa tiede- tai ammattikorkeakoulua osana innovaatioekosysteemiä. Niiden opetus- ja tki-toimintaa ei tule nähdä staattisena, paikalleen pysähtyneenä kokonaisuutena. Jo tällä hetkellä esimerkiksi ammattikorkeakoulut tuottavat alueelleen muualta sellaista koulutusta, jota työelämä tarvitsee, vaikka niiden omassa tarjonnassa ei olisikaan kyseistä koulutusta. Toinen ammattikorkeakoulu saattaa tuottaa toiselle ammattikorkeakoululle koko tutkinnon, yksittäisen kurssin tai modulin.

Esimerkiksi Metropolia-ammattikorkeakoulu tuottaa useille alueille terveydenhuollon erityisosaamista. Diakonia-ammattikorkeakoulu on vastannut Kainuun sosionomikoulutuksesta, kun paikallisella amkilla ei ole siihen tutkinnonanto-oikeutta. Monet amkit ovat sopineet keskinäisestä osaamisen vaihdosta: toinen keskittyy kehittämään yhtä aluetta, toinen toista. Sulautuvan opetuksen kehittyminen skaalaa kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön vieläkin laajemmaksi.

Maakunnan ja kunnan suhde

Samanaikaisesti väliportaanhallinnon uudistamisen kanssa on käynnistetty pohdinta tulevaisuuden kunnasta. Valtiovarainministeriön hankkeessa tavoitteena on määritellä kuntien rooli ja tehtävät sekä asema suhteessa perustettaviin itsehallintoalueisiin: ”Painopisteinä tarkastelussa ovat kunnan rooli hyvinvoinnin, elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjänä sekä kuntademokratian vahvistaminen”.

Tulevaisuudessa tultaneen käymään rajankäyntiä kuntien ja maakuntien elinvoimatoiminnan suhteesta. Toisessa ääripäässä monet, varsinkin suurimmat kaupungit ovat aktiivisesti Innovatiiviset kaupungit (INKA) –ohjelmassa ja monissa muissa kotimaisissa ja kansainvälisissä kehittämisverkostoissa. Toisessa ääripäässä on sitten esimerkiksi seutukunnallisia elinkeinomahdollisuuksia, joiden edistämisessä yhden kunnan ei ole mielekästä eikä mahdollista toimia yksin – tarvitaan vahvaa alueellista kehittämisyhteistyötä. Mihin tässä kentässä asettuu maakunnan toiminta?

Rajankäynnin sijasta tuleekin vahvistaa verkostomaista, kaikkia voimavaroja hyödyntävää ekosysteemiajattelua, jonka perustana on yhtäältä ankkurina maakuntastrategia mutta toisaalta myös uudenlainen, ketterä toimintatapa. Hallitsemisen sijasta tulee kyetä verkostojen hallintaan.

Lakiehdotusten arviointia

Maakuntalakiehdotuksessa ja lakiehdotuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä on tutkimus- ja kehitystoiminnan kannalta monia hyviä elementtejä. Uudistus antaa eväitä myös korkeakoulujen rakenteelliseen kehittämiseen, vaikka tätä yhteyttä ja näkökulmaa ei ole toistaiseksi juurikaan käsitelty.

Lainvalmistelun aineistojen perusteella olisi mahdollista kypsyttää maakunnan kehitystehtävästä selkeämpi ja dynaamisempi kokonaisuus. Sen tulisi perustua käsitykseni mukaan enemmän innovaatioekosysteemi-ajatteluun, vaikka hallintovarmalla hallinnoinnillakin on edelleen oma paikkansa.

Edellä olevan, sisältöjä avaavan analyysin perusteella on mahdollista tehdä seuraavat johtopäätökset:

  1. Maakuntien kehittämistehtävä ja maakuntien vastuulle tuleva sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoiminta tulisi rakentaa kunkin maakunnan alueella toimivien korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja vastaavien kehittämisorganisaatioiden verkostomaisen yhteistyön varaan, jota maakunta edistäisi innovaatioekosysteemiajattelun pohjalta. Hyvän perustan tälle luo se, että jokaisessa maakunnassa toimii vähintään yksi korkeakoulu.
  2. Lain jatkovalmistelussa tulisi ainakin jossakin määrin harmonisoida maakuntien yleinen kehittämistehtävä ja erityinen sote-kehittämistehtävä, koska niiden eriparisuus saattaa haitata systemaattista, monitieteistä, alueiden tarpeista nousevaa laaja-alaista kehitystyötä. Harmonisoinnissa tulee kuitenkin huolehtia siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämisrahoituksen taso turvataan.
  3. Yksittäisen maakunnan ja yhteistoiminta-alueen vastuita ja loogista kokonaisuutta tulisi arvioida uudestaan tämän päivän käytäntöjen valossa: yksittäisen maakunnan korkeakoulutus on tänä päivänä vahvasti mukana kansallisissa ja kansainvälisissä opetus-, tutkimus- ja kehittäjäverkostoissa.
  4. Maakuntien, korkeakoulujen ja alueellisten toimijoiden jo tapahtunut kansainväistyminen olisi otettava huomioon.
  5. Lain jatkovalmistelussa tulisi terminologia harmonisoida sekä lakipaketin sisällä että muun (mm. korkeakoululainsäädännön) kanssa.

Tärkeintä olisi kuitenkin arvioida tulevaa järjestelmää kokonaisuutena: Resonoiko se tässä muodossa parhaalla mahdollisella tavalla verkostoyhteiskunnan kaikkiin mahdollisuuksiin?

*  Artikkelia täydennetty 4.10.

** Kartta korjattu 6.10.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s