Tarvittaisiinko osallisuusneuvostoa?

osallisuusneuvostoToistaiseksi varsin harvoissa kommenteissa on analysoitu hallituksen esitysluonnosta maakuntahallinnoksi kansalaisyhteiskunnan ja demokratian kannalta. Esitys on monelta osin lupaava ja otteeltaan moderni, mutta puuttuuko niin sanotuista vaikuttamistoimielimistä yksi oleellinen?

Maakuntahallintoa on arvosteltu siitä, että se lisää ”yhden uuden hallintohimmelin”. Arvostelija ei ole paneutunut siihen, kuinka suuresta ja radikaalista hallintohimmeleiden purusta itse asiassa on kyse. Kymmeniä ja taas kymmeniä väliportaan toimintoja kootaan yhteen organisaatioon, maakuntaan. Mikäli digitalisaatiota ja asiakaslähtöistä palvelukulttuuria kyetään samalla edistämään, pystytään aidosti parantamaan kansalaisten ja yhteisöjen saamaa palvelua ja lisäämään kustannustehokkuutta – samanaikaisesti!

osallisuusneuvosto2Luonnostellun uuden maakuntalain mukaan maakunnan yhdeksi keskeiseksi tehtäväksi määritellään edellytysten luonti asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteuttamiselle maakunnan toiminnassa.

Demokraattisessa valtiossa vaikuttamisen ydin on luonnollisesti poliittisessa, vaaleilla valitussa maakuntavaltuustossa ja sen valitsemassa maakuntahallituksessa. Kun maakuntajohtaja johtaa koko maakuntaa, sen hallintoa, taloutta ja muuta toimintaa maakuntavaltuuston hyväksymän maakuntastrategian mukaisesti, maakuntahallituksen puheenjohtajan tehtävä on johtaa poliittista yhteistyötä maakunnan hyväksi.

Valtaa kaventaa jonkin verran se, että maakunnille ei ainakaan ensi vaiheessa tule verotusoikeutta.

Avoimuutta ja suoraa demokratiaa

Monet osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet ja toiminnan julkisuusperiaatteet ehdotetaan säädettäväksi niin, että myös yksityisten palveluiden tuottajien olisi noudatettava niitä omassa toiminnassaan. Lain perusteluissa korostetaan, että maakunnan järjestämisvastuulla olevien palvelujen suunnittelu- ja järjestämisprosessissa on tärkeätä ylläpitää säännöllistä tiedottamista ja vuoropuhelua asukkaiden ja palvelujen käyttäjien kanssa.

Viestintää käsitellään myös laajasti lain perusteluissa. Perusteena on ajatus, että ”aktiivinen, monikanavainen, riittävä, ymmärrettävä ja oikea-aikainen viestintä luo edellytyksiä osallistumiselle ja vaikuttamiselle”.

Poliittisen demokratian ohella ja rinnalla lainvalmistelu on tuonut esiin laajan kirjon suoran demokratian muotoja. Maakuntavaltuuston vallassa ja päätettävissä on, kuinka laajasti suoran demokratian eri muodot otetaan käyttöön. Ne on täsmennettävä maakuntastrategiassa. Maakuntavaltuusto voi toimialansa puitteissa – todetaan lakiperusteluissa – edistää asukkaiden, asukasryhmien ja kansalaisyhteiskunnan oma-aloitteista toimintaa, omaehtoista kansalaisosallistumista myös muilla eri keinoilla.

Laki pyrkii mahdollistamaan aloiteoikeuden asukkaille ja yhteisöille, kansanäänestysaloitteen ja kansanäänestyksen, asukasraatien käytön, kansalaisten osallistumisen talouden suunnitteluun sähköisin ja muiden vuorovaikutteisin menetelmin – ja jopa osallistuvan budjetoinnin keinoin. Niin ikään maakuntalakiehdotuksen 23. pykälässä pyritään edistämään käyttäjälähtöistä palveluiden suunnittelua ja sitä, että palveluiden käyttäjiä valitaan maakunnan eri toimielimiin.

Kiinnostavaa on, että maakunnan tehtävä on kansalaisjärjestöjen, viranomaisten ja eri yhteisöjen kanssa edistää myös maakunnallista identiteettiä! Globaalissa maailmassa korostuu myös lokaalin merkitys – sen eri tasoilla. Monet epäilevät, että vanhamuotoisen ja varsinkin paikallisen kansalaisvaikuttamisen muodot ovat jotenkin passé, mennyttä aikaa. Eivät ne ole, mutta rinnalle tulee koko ajan uudenlaista, projektiluonteista ja spontaanimpaa vaikuttamista. Ei kiinnostus lokaaliin ole kadonnut, vaikka harva osaa enää vetäistä maakuntalaulua.

Vaikuttamistoimielimet

Kansalaisvaikuttamisen rinnalla halutaan varmistaa muutamien ryhmien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. Lakiluonnoksen 26. pykälässä (Maakunnan vaikuttamistoimielimet) edellytetään, että maakuntahallituksen on asetettava

  1. nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi maakunnan nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten vaikuttajaryhmä,
  2. ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi maakunnan vanhusneuvosto sekä
  3. vammaisten henkilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi maakunnan vammaisneuvosto.

Jäsenet kootaan kuntien vastaavista toimielimistä.

Lisäksi vähemmistökielen vaikuttamistoimielimen tehtävänä on selvittää, arvioida ja määritellä maakunnan kielellisen vähemmistön palvelujen tarvetta sekä seurata näiden palvelujen saatavuutta ja laatua. Saamelaisten osalta on vielä erityissäännöksensä.

Alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien jatko turvataan niin ikään. Ne seuraavat ja edistävät romaniväestön osallistumismahdollisuuksia ja yhdenvertaisuutta sekä yhteiskunnallisia elinolosuhteita alue- ja paikallistasolla ja ehkäisevät romaneihin kohdistuvaa syrjintää. Neuvottelukuntien tehtävä on ylläpitää ja kehittää myös romanikieltä ja –kulttuuria.

Maakunnan tehtävänä olisi myös alueellisen liikuntaneuvoston asettaminen yhteistyössä muiden maakuntien kanssa.

Ehdotus osallisuusneuvostosta

Edellä olevat – hienosti sanottuna – ”vaikuttamistoimielimet” ovat melko lailla suoraa jatkoa aikaisempiin kuntakohtaisiin ja alueellisiin neuvostoihin. Ne jatkakoot, jos ja kun tarvetta ilmeisesti on. Mutta olisiko syytä miettiä myös hieman uudenlaista lähestymistä?

Lailla (luonnos, 136 §) määritetään se, että ”maakunnan on seurattava alueensa väestön hyvinvointia ja terveyttä”. Tehtävä on ihan selkeästi tulevan maakuntahallinnon töitä, kun se vastaa alueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja yhdessä kuntien kanssa ehkäisevästä työstä. Mutta pitäisikö juuri tällä alueella olla sellainen vaikuttamistoimielin, joka erityisesti pyrkisi tunnistamaan myös hiljaiset signaalit ja arjen todellisuuden sekä tulkitsemaan syrjäyttäviä mekanismeja?

THL:n Airi Partanen pohdiskeli taannoin seminaarissa sitä, pitäisikö olla päihde- ja mielenterveysasiain neuvosto. Päihde- ja mielenterveystyössäkin kohdataan paljon myös yksinäisyyttä, työttömyyttä ja kaikkinaista huono-osaisuutta. Kehittelimme ajatusta eteenpäin ja ehdotin – ja ehdotan tässä – osallisuusneuvostoa.

Osallisuusneuvoston tehtävä tulisi olla aktiivinen ja aloitteellinen edistämään inklusiivista yhteiskuntaa. Sen tulisi edistää toimintoja ja rakenteita, joilla selätetään yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja huono-osaisuutta ja edistetään osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Sivistys- ja koulutuspolitiikka pitäisi rakentaa keskeiseksi osaksi maakunnan osallisuutta vahvistavaa hyvinvointistrategiaa.

Päivi Kivelän (2014) tutkimus Syrjässä syrjäytyneet havahdutti siihen, että liitoskunnissa ”leveämmät hartiat” eivät parantaneet huono-osaisten palveluja vaan päinvastoin: Kaukana olevat päättäjät etääntyivät arjen todellisuudesta ja paikallisuuden ymmärtämisestä. Ohentuneet lähipalvelut eivät juuri kohdanneet erityisryhmien elämää. Kansalaisjärjestöt ja seurakuntien diakoniatyö pyrkivät paikkamaan tilannetta. Mutta miten näiden syrjäalueiden ääni saadaan kuuluviin, jos maakuntauudistuksessa käy samoin kuin liitoskuntien muodostamisessa?

Olen työskennellyt neuvottelukunnissa. Kokemukset niistä ovat laidasta laitaan. On ollut pelkkää puhumista ja pelkkää eri intressitahojen edustamista. Mutta parhaimmillaan työ on ollut napakan ohjelman ja strategian laatimista, toimenpiteiden toteuttamista ja tulosten seurantaa.

Jospa osallisuusneuvoston työ olisi sekä vankan tilastopohjan haltuun ottamista että heikkojen signaalien, ihmisen äänen ja arjen todellisuuden tulkintaa niin, että maakunnan päättäjät kokisivat työn hyödylliseksi maakunnan ihmisten hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Jos osallisuusneuvostosta tulee byrokraattinen ohi- ja tuuleenpuhumisenneuvosto, vedän esitykseni takaisin. Mutta jos sillä voitaisiin saada köyhän ja osattoman ääni kuulumaan vallan kammareihin, toivon ehdotustani harkittavan.

Osallisuus-näkökulma sopisi laajempiinkin politiikkakuvioihin: Onhan osallisuuden edistäminen osa Suomen hallituksen ja Euroopan unionin tavoitteita, joissa se on nostettu yhdeksi keskeiseksi keinoksi köyhyyden torjumiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Esitystä tukee sekin, että useissa kansallisissa ohjelmissa ja toimenpide-ehdotuksissa on huomioitu osallisuus ja sen edistämisen merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle. Koko sote-uudistuksen keskeisenä tavoitteena on hyvinvointierojen kaventaminen – ja siksi sosiaalisesti ja terveydellisesti vaikeimmassa asemassa olevien äänen olisi erityisesti kuuluttava.

Kansalaisyhteiskunnan ja sitä edustavan järjestökentän toimijoille hyvin suunniteltu osallisuusneuvosto tarjoaisi selkeän väylän tuoda esiin kansalaisten hyvinvointivajeita ja ehdotuksia niiden hoitamiseksi. Maahanmuuttajien integraatiokysymykset olisivat luonnollisesti agendalla.

Nyt on lausuntojen laatimisen aika. Idea osallisuusneuvostosta on ihan vapaasti käytettävissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s