Katoaako sivistys korkeakoulujen strategiapuheesta?

BLOGI – Katoaako sivistys korkeakoulujen strategiapuheesta? Eikö sivistykseen enää uskota? Tulevan maailman murroksista emme kuitenkaan kunnialla selviä, ellei kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme ole voimakas sivistystahto.

_JAN0388

Kauppatieteiden tohtori Sinimaaria Ranki on tehnyt vuosia äärimmäisen arvokasta työtä korkeakoulujen strategiatyön eteen. Se on tapahtunut yhtäältä korkeakoulujen johdon kouluttamisena ja toisaalta tutkimustyönä. Jokin aika sitten hän julkaisi selvityksen ”Strateginen johtaminen suomalaisissa korkeakouluissa”.

sinimaaria ranki
KTT Sinimaaria Ranki

Sinimaaria Ranki on haastatellut tutkimukseensa yhdeksän yliopiston ja yhdeksän ammattikorkeakoulun ylintä johtoa sekä opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehiä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut strategisen johtamisen teorioita hyödyntäen selvittää, minkälaiseksi strategisen johtamisen konsepti on suomalaisissa korkeakouluissa tällä hetkellä muotoutunut.

 

Tutkijan mukaan strategia on luonnollisesti strategisen johtamisen lähtökohta. Se pitää sisällään tietoon pohjautuvan, rationaalisen analyysin ja on päätöksenteon näkyvä pohja. Tutkijan tausta liiketaloudessa näkyy siinä, että strategian nähdään määrittävän sen, mistä organisaation kilpailukyky syntyy eli mikä on se tapa, jolla se erottautuu positiivisesti muista. Strategiassa luodaan tulevaisuuden tavoiteltu tila sekä esitetään keinot sen saavuttamiseksi.

Tämä kilpailukyky-näkökulma on eittämättä tärkeä. Kun julkinen talous on jatkuvasti alijäämäinen, myös korkeakoulujen on toimittava tehokkaasti ja tuottavasti. Mutta on oltava tarkka siitä, mitä kilpailukyvyn sisään määritetään.

strateg joht rankiOireellista on, että julkaisun teksteissä – jos oikein sen tavasin – sana ”sivistys” mainitaan vain yhden kerran haastattelusitaatissa. Lisäksi yhden otsikon tutkija on muotoillut muotoon ”Korkeakoulu yhteiskunnan sivistyksen kivijalka ja maan kilpailukyvyn timantti” – sisällössä ei juuri sivistystä avata. Onko sivistys yliopistojenkin johdon strategiselta agendalta kokonaan? Vai ovatko sivistysteemat ja –sanat suodattuneet kirjoittamisprosessin aikana?

Jenni Kankaanpää toteaa väitöstutkimuksessaan (2013), että hyöty ja tuottavuus ottivat ylivallan yliopistoa koskevassa korkeakoulupoliittisessa puheessa 2000-luvulle tultaessa. Hän tutki, miten yliopistoja koskeva puhe muuttui opetus- ja kulttuuriministeriön dokumenteissa 1980-luvun puolesta välistä vuoteen 2006.

Jenni Kankaanpää halusi tietää, onko hyötypuheesta tullut ainoa tapa puhua yliopistoista. Ehkä hieman yllättäenkin sivistys on siellä puheessa edelleen mukana: Sivistys on sinnitellyt mukana korkeakoulupolitiikassa vähintään muistutuksenomaisina huomioina ja yliopistoissa sivistys edelleen korostuu.

Väittelijä kysyi, onko se mukana siksi, että sen pitää olla mukana vaikka sen merkitykseen ei enää uskottaisikaan?

Ammattikorkeakoulujen osalta sivistystehtävän unohtamisen vaara on ollut koko ajan olemassa, kun on keskitytty – ihan tehtävän mukaisesti – työelämäosaamiseen. Opetusministeriö julkaisi vuonna 2008 Pekka Nummelan ym. kokoaman julkaisun ”Ammattikorkeakoulut ja sivistys”. Se oli enemmän kuin merkittävä avaus.

Ammattikorkeakoululain uudistuksessa saatiin aikaan merkittävä lakimuutos ammattikorkeakoulun tehtävään. Nyt laki määrittää, että ”ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua”.

Aikaisemmin sivistykselliset lähtökohdat puuttuivat laissa kirjoitetusta tehtävämäärityksestä kokonaan. Todettiin vain tutkimukselliset ja taiteelliset lähtökohdat.

Olin aikoinaan tukemassa kaikin voimin tätä muutosta. Yritimme saada läpi myös muotoilua, jossa olisi puhuttu ammatillisesta ja persoonallisesta kasvusta. Varsinkin sosiaali- ja terveysalojen koulutuksessa tämä tarve tunnistetaan, mutta kauhealta tuntuu ajatella vaikkapa insinööriä, jonka persoonallinen kasvu on jäänyt vajaaksi.

Sodat ja kriisit jopa omassa Euroopassamme ovat osoittaneet, kuinka ohut sivistyksen kuorrutus saattaa olla länsimaisen ihmisen ajattelussa. Tulevan maailman murroksista emme kunnialla selviä, ellei kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme ole voimakas sivistystahto. Sosiaalisen tasa-arvon välineenä koulutus sivistystehtävänsä kanssa on yksi keskeinen myönteinen muutosvoima.

Pitäisikö sivistystehtävä elvyttää korkeakoulujen strategiapuheessa niin, että siihen jopa uskottaisiin ja sen merkitys nähtäisiin?

Yksi kommentti artikkeliin ”Katoaako sivistys korkeakoulujen strategiapuheesta?

  1. Kiitos erittäin arvokkaasta puheenvuorosta! Toivon, että blogikirjoitus kirvoittaa lisää yhteistä keskustelua siitä, minkälaisena korkeakoulujen rooli halutaan yhteiskunnassamme nähdä.

    On totta, että oma raporttini Strateginen johtaminen suomalaissa korkeakouluissa keskittyy liiketalouden strategiateorioihin. Se on vain yksi näkökulma, ja korkeakoulujohtamiseen liitettynä suhteellisen uusi sellainen. Siksi ajattelin, että sitä hyödyntämällä keskusteluun voisi ehkä tuoda uusia ajatuksia. Kirjan viimeistä lausetta lainaten:”Strategisen johamisen teorioita soveltuvin osin hyödyntäen voitaisiin muotoilla suomalaista korkeakoulusektoria parhaiten palveleva konsepti.” Siis soveltuvin osin.

    Sivistystä ei pidä sulkea korkeakoulutuksen ulkopuolelle, eikä strateginen johtaminen sellaiseen myöskään pakota. Sitä, että talouspuhe on nykyisin niin korostumutta, selittää varmasti se, että elämme globaalista osaamisperustaisen talouskasvun aikakautta ja samaan aikaan talouden kasvu kaikkialla maailmassa on jäämässä hitaaksi historiallisen pitkäksi aikaa. Tämä aiheuttaa ilman muuta hämmennystä ja nostattaa epärealistisiakin odotuksia korkeakoulujen toimia kohtaan talouskasvun pikaisina kiihdyttäjinä.

    Osaamisperustaisen talouskasvun ajattelun globaali ilmiö on myös korkeakoulutoimialan voimakas kasvu. Kansainvälinen kilpailu korkeakoulujen kesken lisääntyy huimaa vauhtia. Tätä ajatellen kannattaa käydä läpi, mitä liiketalouden strategiateorioista olisi hyödynnetävissä korkeakoulujen johtamisessa.

    Mutta on muistettava myös ottaa oppia muiden kokemuksista. Meidän ei tarvitse mennä siihen strategiateorioiden ääripäähän, joka yrityksissä on jo toimimattomaksi todettu. Strategiaprosessi kaavioineen ja laatikoineen ei ole itseisarvo. Tulos syntyy viime kädessä ajattelevista, innostuneista ihmisistä. Nykypäivän strategista johtamista onkin osata nähdä, mikä juuri oman organisaation ihmisissä ja heidän tavassaan toimia on se menestyksen tuova voimavara, jolla erottaudutaan muista. On luontevaa, että juuri korkeakoulumaailmassa se on sivistys tai siitä kumpuava erityinen sisältö.

    Keskustelu jatkukoon Jorma Niemelän avaamana, hyvässä hengessä!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s