Opitun hyödyntäminen paremman elämänmuodon hyväksi

PUHE – Professori Juha Hämäläinen analysoi puheenvuorossaan edesmenneen filosofian tohtori Seppo Niemelän sivistyskäsitystä erityisesti Niemelän väitöskirjatyön valossa. Pyrin tässä kommenttipuheenvuorossani tarkastelemaan sitä, miten isoveljeni Seppo pyrki siirtämään teoreettiset, filosofiset ja aatteelliset pohdintansa käytännöksi varsin monilla elämänalueilla.

Kuten professori Hämäläinen totesi, opitun hyödyntäminen yhteiseksi hyväksi oli keskeinen osa Seppo Niemelän sivistyskäsitystä, sivistysprosessin kolmas vaihe. Seppo Niemelä tiivistää sivistysprosessia koskevan näkemyksensä kolmeen vaiheeseen:

(1) Tietojen, taitojen ja valmiuksien oppimista seuraa

(2) henkilökohtaisen ja luovan suhteen muodostaminen opittuun. Tämä johtaa

(3) opitun hyödyntämiseen yhteiseksi hyväksi. 

Viimeisimmässä, postuumisti julkaistussa artikkelissaan hän pohti kansansivistystyön osalta sitä miten oppija löytää sen, mitä annettavaa hänellä on paremman elämänmuodon hyväksi.

Seppo (1)
Seppo Niemelä 1946-2015

Seppo teki läpi koko elämänsä työtä maailmankuvansa eteen. Sen keskeiset elementit löytyvät jo nuoruuden kirjoituksista. Mutta muutoin alati jäsentyvän, kypsyvän ja edistyvän maailmankuvan pohjalta nousi johdonmukaisesti hänen toimintansa aatteellisena linjanvetäjänä, pedagogina ja kansansivistysmiehenä, lehtimiehenä ja mediavaikuttajana, erityisesti yleisradiopoliitikkona, kansanvallan ja kansalaisjärjestömiehenä – ja pohti hän myös yrityselämän edellytyksiä, aluepolitiikkaa ja maaseudun elinvoimaa, kuntien tehtäviä ja diakonian merkitystä. Kaikilla näillä alueilla hän ei tyytynyt vain kirjoittamaan sivistysihanteista, vaan hän myös toimi paremman elämänmuodon puolesta käytännössä valmistellen lainsäädäntöperustaa, verkottuen toimijoiden kanssa, tehden aloitteita ja toteuttaen niitä itsekin.

Aatteellisena ajattelijana Seppo kammoksui sitä, jos puoluetoiminnassa oltiin vain vallan saamisen vuoksi. Valta on väline, mutta toimijoilla pitää olla aatteellinen käsitys paremmasta elämänmuodosta. Se käsitys on koko ajan sivistymisen myötä kehittymässä ja uudistumassa.

Sivistyspohjainen aatteellisuus ei ole siis menneessä elämistä vaan aatteen pohjalta yhteiskunnan uudistamista.

Tullessaan Vanhasen hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan ohjelmajohtajaksi Niemelä ei vastannut niihin moniin odotuksiin, jotka kohdistuivat vain pikkunäppärään äänestysaktiivisuuden kasvattamiseen erilaisilla konsteilla. Hän aloitti ja johti määrätietoisesti – tehden hartiavoimin työtä kuten hänen työtoverinsa oikeusministeriössä ovat muistelleet – eteenpäin lukuisia prosesseja, joissa edistettiin kansalaiseksi kasvamisen edellytyksiä koko yhteiskunnassa: kouluissa, korkeakouluissa, kansalaisjärjestöissä, puolueissa, ajatushautomoissa, vapaassa sivistystyössä… Vain sitä kautta niin puoluetoiminta kuin myös sekä kansalais- että äänestysaktiivisuus voisivat pysyvästi ja aidosti elpyä.

Sivistysajatteluun perehtymätön saattaa luulla, että sivistys on eliitin filosofointia ja puuhastelua. Seppo Niemelä oli kansansivistysmies, joka näki sivistystoiminnassa sosiaalisen muutoksen suuren mahdollisuuden. Hän kantoi huolta eriarvoistumisesta ja syrjäytymisestä.

Ratkaisu ei ole vain sinänsä tärkeissä sosiaalialan palveluissa ja sosiaaliturvassa. Ratkaisu on siinä, että luodaan kaikin tavoin edellytyksiä ihmisen omien kasvupotentiaalien viriämiselle. Kun sosiaaliset etäisyydet kasvavat yhteiskunnassa, eliitti saattaa puhua osallistavasta sosiaaliturvasta piiskan synonyyminä. Seppo ymmärsi ihmisen olemuksesta enemmän.

”Potentiaalinsa ja ’omat juttunsa’ löytävä ihminen oivaltaa kokemuksen arvokkuudestaan ihmisenä ja merkityksellisyyden elämässä”, kirjoitimme yhteisessä artikkelissamme vuonna 2011. On äärimmäisen tärkeää, että yritämme tehdä parempaa sosiaaliturvaa vaikka sitten perustulon kautta ja että teemme mahdollisimman hyvän sote-uudistuksen. Ne eivät yksistään riitä. Unelma paremmasta elämänmuodosta kertoo siitä, että tarvitsemme yhteiskunnan, jossa kaikki voivat kokea elämänsä arvokkaana ja merkityksellisenä. Tarvitsemme sivistyksen ja sosiaalisen liittoa.

muistosemmaTässäkin hän näki vapaan sivistystyön suuret mahdollisuudet. Hän murehti, kuinka ohutta ja yhä ohenevaa vapaan sivistystyön tuki oli niin politiikassa kuin hallinnossakin. Mutta hän murehti myös sitä, kuinka vapaa sivistystyö ei kaikilta osin tarttunut ripeästi yhteiskuntamme uusiin, suuriin haasteisiin: maahanmuuttoon, sosiaaliseen syrjäytymiseen, perheiden vaikeuksiin. Molempien asiantilojen muuttamiseksi, paremman elämänmuodon saavuttamiseksi, hän teki aloitteita, osallistui toimintaan, kirjoitti, puhui ja kannusti.

Niemelän mukaan ”opettamisen” ja ”sivistämisen” tulisi olla tasapainossa kaikessa koulutuksessa. Korkeakoulupolitiikkaakaan ei saisi ohjata suurten tietotalojen ideologia. Vaikka niissä tulisikin ennen kokemattomat mahdollisuudet tiedon välittämiseen, ne eivät saisi unohtaa sivistystehtäväänsä ja sen tehtävän sosiaalisia ehtoja.

Jo nuoresta Seppo Niemelä oli vankkumaton kansanvallan puolustaja. Sen puolustuksen keskeiseksi osaksi hänen ajattelussaan nousi kansalaisyhteiskunnan, sosiaalisen pääoman ja järjestötoiminnan merkitys niin demokratian kulmakivinä kuin paremman elämänmuodon raivaajina. Hänen suuria unelmiaan oli se, että lukuisten valtio-opin professuurien rinnalle saataisiin professuuri kansalaisyhteiskunnan opetukselle ja tutkimukselle. Tässäkin hän onnistui, mutta joutuisi nyt suremaan toimintojen hiipumista. Viettäisimmekö itsenäisyytemme satavuotisjuhlia, jos meillä ei olisi ollut väkevänä voimana kansalaisyhteiskuntaa?

Juha Hämäläinen
Prof. Juha Hämäläinen: Tämän ymmärsi kirkkaasti myös Seppo Niemelä. Sivistystyössä on kyse siitä, että ihmisessä herätetään henkisen jalostumisen halua ja heille tarjotaan mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, itsekasvatukseen, osallisuuteen kulttuuriperinnöstä ja osallistumiseen kansalaisena.

Yleisradiopolitiikan merkittävänä linjanvetäjänä Seppo Niemelä korosti Yleisradion sivistystehtävää. Jos kansalaisaktivisti Seppo olisi seuraamassa tämänhetkistä yleisradiopoliittista keskustelua, luultavasti hän kirjoittaisi kolumnin Ilkkaan, mielipidekirjoituksen Hesariin, kirjeen kansliapäällikölle ja Facebook-viestin kaikille kiinnostuneille. Sen verran huolestunut hän olisi muuttuneesta mielipideilmastosta, jossa ei ymmärretä Yleisradion kansallista tehtävää. Ja ilmaisisi huolensa – niin luulen – myös Ylen omasta toiminnasta, jossa se liian usein latistaa suuret aikamme yhteiskunnalliset muutostarpeet ja uudistuspyrkimykset latteaksi eipäs-juupas-oppositio-hallitus-kisaksi viitsimättä paneutua niiden uudistuspyrkimysten olemukseen, taustoihin ja tavoitteisiin.

Vaikka Seppo oli aatteellinen ja ihanteellinen yhteiskunnan uudistaja ja paremman elämänmuodon edestä toimiva, hän ymmärsi talouden ja elämän realiteetit. Legendaariseksi on muodostunut hänen vastauksensa Suomenmaassa (23.6.2015) niille, jotka pitivät pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmaa epäalkiolaisena.

”Alkio kannustaisi valtiota ja kuntia säästämään… Säästöjen ohella Alkion tavoitteena olisi nytkin ’toimelias, kannattava taloudellinen elämä, joka nojaa kansallisiin tuotan­to­läh­tei­siin’. Sitä varten pitää synnyttää ’yhä uutta yrit­te­li­äi­syyttä’.”

Sepon näkökyky ja realismi synnyttivät toisinaan myös kyvyn nähdä tulevaisuuteen. Hän ennusti mm. biotalouden nousun. Hän kirjoitti jo pari vuosikymmentä sitten Suomen monikulttuuristumisesta, josta hän kirjoitti myös kaksi päivää ennen kuolemaansa viimeisen kolumninsa kotiseudun Ylä-Satakunta-lehteen.

Kolumnissaan hän muistuttaa perustuslain pykälästä, jonka mukaan ”ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”. Virke on Sepon mukaan kaunis ja suomalaisuutta parhaimmillaan. Jokaisen maahanmuuttajan tulisi ottaa siihen henkilökohtainen kanta – maassa maan tavalla, hän muistutti. Sepon mukaan lause toimii myös maahanmuuttajien oikeuksien ja identiteetin vahvistajana, kun ”joku suomalaisuuden ytimen unohtava höyrypää haluaa tehdä tulijan elämän vaikeaksi”.

Sepon mukaan ”olemme monikulttuurinen kansa, mutta kansa, joka toimii yksien ja samojen lakien mukaan”. Viimeisen kirjoituksensa viimeisessä kappaleessa hän lähettää terveisiä eduskunnan perustuslakivaliokunnalle: ”Ennen kuin mylly alkaa pyöriä, kannattaisi tovi miettiä, miten perustuslain tuntemusta voisi oleellisesti parantaa.”

Tässä on Sepon viimeinen viesti. Siinä yritetään löytää ratkaisuja siihen, että kansakunta pysyisi eheänä. Tarkkaavainen poliittinen toimija on saattanut jo löytää näiden julkisten terveisten lisäksi muutamia poliittisia geokätköjä puheenvuorostani. Mutta tässä Sepon sormi nousisi pystyyn. Hän muistuttaisi siitä, että vaikka hän nostaa teemoja esiin, jokaisella on oltava sivistystahtoa niin paljon, että ajattelee ihan itse.

Me Seppo Niemelän läheiset olemme syvästi liikuttuneita siitä, että Keskusta halusi järjestää tämän sivistystyötä käsittelevän seminaarin Sepon muiston merkeissä. Me kaikki Sepon läheiset ja ystävät tiedämme, mitä Seppo olisi sanonut, jos voisi olla itse paikalla: ”Voi että, tämänkin päivän sain vielä nähdä”! Tuota leppoisaa huokaisua emme enää kuule muuta kuin muistoissamme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s